Kummallisia tuntemuksia

Kohta alkaa yksinelämä. Tuijottelen kämppää ja omia huonekalujani miettien minkälaiseen järjestykseen ne parin viikon päästä siirtelen, vai siirtelenkö niitä loppujen lopuksi mihinkään. Toitotan itselleni, että tarvitsen muutosta, pitää siirtää huonekaluja, värjätä hiukset, laihtua lisää ja ties mitä, mutta tarvitseeko todella? Eiköhän sitä muutosta tule tässä jo muutenkin, tarvitseeko sen tuntua lisätä vielä jollakin ylimääräisillä asioilla? Enpä usko. Tyydyn siis tuijottelemaan ja miettimään asioita kuten "jos" ja "ehkä", tuollaisilla asioilla ei ole yleensä tapana toteutua.

Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Piti juosta ympäriinsä, mutta sainkin sairaslomaa ja koko päivä hujahti ohitseni. Sain minä silti asioita aikaiseksikin, hain kasan kirjoja kandityötäni varten ja siivoilin kämppää. Nukuin melkein kolmen tunnin päikkärit ja siitä syystä hieman tokkuraisena kulutin toiset kolme tuntia (tai ehkä enemmänkin) roikkuen ircissä. Sitä vain aina odottaa saavansa enemmän aikaiseksi kuin saakaan. Joka ikinen päivä sama asia. Sitä alkaa miettiä, että mitä sitä tekisi jos joskus saisikin aikaiseksi paljon? Ei sitä osaisi ainakaan ottaa seuraavanakaan päivänä rennosti. Voisiko sitä joskus päätyä siihen pisteeseen, että nyt ei oikeasti tarvitse tehdä mitään? En usko, siksi en jaksakaan välittää siitä vaikka asioita olisi vielä tehtävänä tai joku juttu jäisi huomiselle.

Voiko kaikki kummalliset olotilat laittaa sairauden piikkiin? Silloinkin vaikkei omasta mielestään ole erityisen kipeä? Minulla on ollut tänään vuoristoratapäivä. Mielialat ovat liukuneet ylös ja taas alas. Enimmäkseen kuitenkin ylös, niin minulla aina, hetkellisiä huonon olon hetkiä lukuunottamatta. Tänään on kuitenkin ollut yllättävän paljon kummallisia tuntemuksia. En jaksa edes yrittää kuvata niitä. Tunnetilat ovat liian liukkaita kuvailtaviksi, ei niitä pysty kuvaamaan kuitenkaan oikealla tavalla, siksi ne on parempi jättää omiin oloihinsa kunnes niitä pystyy tarkkailemaan matkan päästä ja niistä pystyy taas puhumaan. Nuo tunnetilat saivat kuitenkin todennäköisesti aikaan sen, että päätin aloittaa blogin rustaamisen.

Kaikkea sitä ihminen saa päähänsä. hmpfh.