Ääääh

Uusi account ja ties mitä. Minä en tykkää tästä uudesta bloggerista. Ei varmaan näy lukijalle juurikaan erilaisena, mutta minulla vaikuttaa niin paljon, että harkitsen nyt vallan tosissani blogin muuttotalkoita jonnekin toisaalle. Ilmoitan siitä kyllä sitten tarkemmin. Mutta tämä ei nyt oo kiva, ei.

Mutta onneksi appelsiinit on hyviä. Ne maistuu yhä. Ja uusi työkin on varsin mukava, vaikka teettääkin ylitöitä heti ensimmäisen viikon sisällä 10 tuntia. Nooh, onpa sitten mitä vähennellä.

Mutta enpä jaksa pidemmälti jaaritella jos vaikka muuta täältä ihan vallan pois. Nih.

Minä vuoristoradalla

Hei, tänään on kiva päivä. Kaikki on ihan jees. Ja seuraavassa hetkessä istua kyhjötän sohvalla ja itken.

Mitä helvettiä tämä on olevinaan?

Tänään on mieli vuoristoradassa. Ylämäkeä, alamäkeä, lisää ylämäkeä ja hurjalla syöksyllä taas alas. Haluan olla enemmän. Jotain parempaa, kauniimpaa ja mukavampaa. Jotain millä on jotain merkitystä. En missään isossa mittakaavassa vaan pienemmässä, minun kokoisessani mittakaavassa.

Rakennanko minä kaiken oman pääni sisälle? Mikä on todellista ja mikä on kuviteltua? Onko kaikki pelko ja epävarmuus ja kaikki sellainen vain oman mielikuvitukseni tuotetta? Entä sitten se kaikki hyvä, miten minä kuvittelen miten jotkut asiat oikeasti osuvat kohdalleni, miten jotkut asiat ovat hyvin?

Tänään minä en usko mihinkään.

----
edit.

Ei tämä päivä oikeasti ole ollut ollenkaan noin paha. Ei osittain eikä kokonaisuudessa eikä oikeastaan kovinkaan miltään osin. Piti kuitenkin purkaa ko. olotila edes johonkin. Ei aina voi tuntua hyvältä. Ei edes joka päivä.

Lunta!

Kävelin tuossa hetki sitten bussipysäkille. Taivaalta sateli hiljaksiin isoja lumihiutaleita jotka tarttuivat ripsiin ja sulivat poskille. Oli jotenkin unimainen tunnelma kun käveli yksin Koskipuiston läpi. Ei ollut edes kylmä. Vähän niinkuin olisi vain katsellut sitä kaikkea sivusta tai ollut jotenkin ulkopuolinen itsestänsä (tänään on kyllä huimannut, että voi johtua siitäkin).

Niin, ja sain kukkasen. Iiiiih <3

Seitsemän jotakin

Anni haastoi minut meemiin, jossa minun pitäisi kertoa seitsemän randomia faktaa itsestäni. Tämä kai pitäisi tartuttaa muihinkin, mutta en vaan keksi ihmisiä joihin tartuttaa joten tarttuuntukaa ihmeessä ihmiset jos vaan haluatte!

Täältä pesee:
1. En osaa hiihtää, en ole ikinä osannut, enkä erityisemmin halua edes kokeilla.
2. Kulutan farkut puhki keksimäärin kuukaudessa, älkää kysykö miten.
3. Olen äärimmäisen nirso kenkien suhteen vaikken hae edes mitään ihmeellistä. Sitten kun vihdoin viimein suostun jotkut kengät ostamaan niin käytän niitä siihen asti kunnes ne totaalisesti hajoavat käytössä (yleensä muutamien suutarikertojen jälkeen).
4. Minulla on tällä hetkellä menossa appelsiinikausi. Syön niitä aivan tolkuttoman paljon, erityisesti jos vertaa siihen, että normaalisti ostan mitä tahansa hedelmiä ehkä yhden kuussa. Nyt syön viisi appelsiinia päivässä tms.
5. Päästän toisinaan kämppäni ihan järkyttävään siivoon (joo, ja tiedän että tätä taas ei kukaan usko, koska silloin kun täällä on sekaista niin kukaan ei pääse tänne). Olen hyvä levittämään vaatteeni, meikkini, pampulani ja kaiken mahdollisen tavaran ympäri tuoleja ja lattioita niin, että jopa kävely kämpässä muuttuu haasteelliseksi. Toisaalta tällaisessa tilassa kämppäni ei ole koskaan paria päivää kauempaa koska en itse kestä sitä.
6. Lyön pääni oviin esimerkiksi ovia avatessani. En osaa selittää tätä tai kertoa tilanteista muuta kuin, että olen avaamassa ovea ja seuraava havainto on se, että olen lyönyt pääni siihen. Siis en vaan osaa tai jotain..
7. Minulla on täysin kehittymätön suuntavaisto. Erästä ystävää lainaten: "en löytäisi edes persettäni vaikka molemmilla käsillä etsisin". Siis jos menen rakennukseen sisälle niin olen hyvin suurella todennäköisyydellä lähtemässä väärään suuntaan tullessani sieltä ulos. Ja tätä tapahtuu myös tutuissa paikoissa. En vaan osaa.

Sellaisia. Saatanpa lisäillä jos tulee mieleen jotakin mielenkiintoisempaa. Laittakaa toki kommenttia jos keksitte minusta jotakin vastaavaa. Ois kiva tietää, että mitä muita kummallisuuksia (tai noh, faktoja) minussa on joita en ole edes itse tiedostanut.

Ei vieläkään mitään uutta auringon alla

Minä jotenkin ajattelin, että voisin tänä vuonna kirjoittaa useammin...joopa. Ei sitten onnistunut se. Toisaalta mitäpä sitä mölisemään jos ei asiaa kerran ole. Nih.

Minä olen huomannut nyt, että tykkään ihan oikeasti talvesta. Jännä juttu. Siis olen ennenkin tykännyt lumesta ja pitänyt talvea nättinä, mutta nyt palelemisesta huolimatta niin minä ihan oikeasti tykkään. Ei ole vielä kertaakaan harmittanut se vaatemäärä mitä pitää pukea eikä ole tuntunut ihan liian kylmältä (vaikka minä nyt palelen aina) eikä oikeastaan mitään muutakaan. Mietin, että mistä se johtuu. Onko tämä vain sitä, että tätä talvea joutui nyt tänä vuonna ihan epätoivoisena jo odottamaan. Tosin voi olla, että tämä on viikon pituinen talvi jos ensi viikonloppuna on taas plussaa. Toivottavasti ei.

Minä sain töitä. Pitää sitä vähän mainostaa. Multisillan päiväkotiin menen siis nyt kevääksi ainakin. Kivaa vaihtelua päästä töihin lähelle, jopa kävelymatkan päähän. Toinen mikä on oikeasti mukavaa on vähän pidempi pätkä samassa paikassa. Jokin aika sitten vielä pidin hyvänä asiana noita pätkäsijaisuuksia. Siinä näki eri taloja, eri ihmisiä, eri tilanteita ja tapoja. Omalla tavallaan nuo ovatkin hyviä juttuja, mutta se alkoi olla raskasta. Vähän väliä uudet lapset, uudet työkaverit, uuden talon erilaiset tavat ja niin edelleen. Se alkoi tuntua ikävältä. Tuli aina sellainen olo, että voi kumpa ne soittaisivat minut siihen tai siihen taloon takaisin. Yhä on vähän sellainen olo. On tiettyjä päiväkoteja joihin tykästyin tai joissa opin jo toimimaan kuin kuuluisin talon henkilökuntaan. Nyt on vaihdos taas edessä, mutta toisaalta nyt on sentään tilanne se, että työsuhde kestää useamman kuukauden.

Työ aiheuttaa aina kuitenkin pieniä murheitakin. Niin kai se aina menee, kun kaikkea ei voi saada. Tyr reissaa kintulammille lauantaina 3. helmikuuta. Minulla tuli tuon päivämäärän kanssa ongelma, jonka onneksi sain tänään jossakin määrin ratkaistua. Työn puolesta tuolle päivälle nimittäin osuu koulutus- ja suunnittelupäivä (onneksi vain kello 8-14). Kintulammille lähtö olisi todennäköisesti puolilta päivin. Jään siis paitsi autokyydeistä, mutta selviän lähemmäs kohdetta sitten busseilla. Hieman harmittaa tällainen säätö. Erityisesti kun ollaan Annin kanssa suunnittelemassa niin huisin mielenkiintoista ohjelmaa... Mutta tämä ei suinkaan estä ohjelman toteutumista. Se vain muuttaa ohjelman aikataulua inasen myöhemmäksi, mikä tuskin on mikään katastrofi.

Mutta sellaista. Minusta vaan tuntuu ettei minulle kuulu mitään eikä minulla ole mitään asiaa. Olen tylsä. Ehkä tänne pitäisi yrittää kirjoittaa aina silloin kun olen itse yhtä auringon paistetta (olenhan minä joskus, olenhan?), mutta aika usein tulee kirjoitettua joskus muulloin.

Minulla on päällä taas myös hillitön elokuvabuumi. Tällainen on minulla kroonistakin, mutta nyt on taas koko ajan sellainen olo, että tahtoisi katsoa jotain. Joka ikinen päivä saan taistella itseni kanssa siitä tulenko kotiin videovuokraamon kautta ja varmaan joka päivä vilkuilen elokuvateattereiden kotisivuja kivojen leffojen toivossa. Pahinta tässä on se, että tällä hetkellä ei ole rahaa. Onneksi kohta alkaa työt. Minä vaan en voi sille mitään, että haluan nähdä melkein kaiken. On siis ne jotka on joka tapauksessa pakko nähdä ja ne jotka vois sitten muuten vaan katsoa ja sitten ne muutama joihin ei halua koskea. Ehkä tämä nyt ei ole pahin mahdollinen tapa..

Niin, että ei minulle mitään erityistä. Ja mölisinpä silti.

Uusi vuosi, ei uusia kujeita

Vuosi 2007 alkoi kauniilla ilotulituksella. Kannatti lähteä bileistä pihalle nähdäkseen Turun kaupungin järjestämän ilotulituksen. Vaikkei se kyllä vetänyt vertoja viime kesän ilotulituskisalle Helsingissä, oli se silti varsin näyttävä. Lisäksi vielä kun oli rakas vieressä toivottamassa uutta vuotta ja antamassa pusun niin mikäs sen mukavampaa. Vaikka meinasi kyllä unohtua koko pusu (miten surkeaa) kun ilotulitus alkoi jo vähän ennen puolta yötä ja kaikilla oli kännykät kourassa viestejä varten ja ties mitä muuta. Sain kuitenkin sen pusun \o/

Muutenkin uuden vuoden tanssimattobileet olivat varsin viihdyttävät. Tanssimatto oli uusi ja ihan hauska kokemus. Guitar hero on vielä kokeilematta...*wink* *wink* kaikille niille tutuille jotka sen omistavat. Tahdon sitäkin päästä kokeilemaan. Sitten kun olen iso ja rikas (niinkuin koskakohan) niin minä kyllä tahdon tuollaisia vempeleitä itselleni ja omaan kotiini. Nih.

Kai tässä vuoden ensimmäisessä postauksessa pitäisi koittaa miettiä jotain perinteisiä asioitakin kuten edellistä vuotta tai mitä tältä vuodelta odottaa tms. Minua lähinnä vain mietityttää se, kun jossakin lehdessä kirjoitettiin miten melkein kaikki uskovat vuoden 2007 olevan parempi kuin vuoden 2006. Kuinkakohan moni pettyy? Minä mietin mitä uskallan toivoa vuodelta 2007. Ehkä että se olisi yhtä hyvä kuin viime vuosi. Viime vuonna olin onnellinen. On monta asiaa mitä piti tehdä viime vuonna ja mitkä sitten jäivätkin tälle vuodelle. Yksi suurimmista on tuo lopputyön loppuun saattaminen. Kyllä se siitä vielä joskus, vaikka tuntuu etten ikinä keskity siihen tarpeeksi jotta se edes alkaisi edetä vauhdilla. Hiljaa hyvä tulee sanonta saattaa siis päteä tässä tilanteessa. Valmistuu se niinkin.

Minä tein myös pari uuden vuoden lupausta itselleni. Enkä kertonut niitä kenellekään muulle. Enkä kerro. Hähää. Koska olen extra-hyvä ottamaan hermoa siitä jos ja kun en onnistukaan tavoitteissani ja kaikki tietävät sen. Nih. No kerrotaan yksi: aion valmistua. Ihan niin kuin kukaan nyt ei olisi tuota arvannut. Mutta muista en pukahda.

Nyt minä vain odottelen, että viime vuoden puolella alkanut flunssa vihdoin hellittäisi otteensa minusta ja saisin olla taas terve. Tämä sairastelu alkaa inasen jo kypsyttää. Poskiontelotulehduksesta kärsin ja se se on mikä tätä nyt venyttää kun minä en niitä antibiootteja siedä vaan oman puolustusjärjestelmäni on se tauti sisältäni kaadettava. Siksi tässä kestää ja kestää. Olo on kuitenkin jo selkeästi parempi. Ei enää kurkkukipua eikä enää kuumetta. Mutta hirvittävää nuhaa, tukkoisuutta ja painetta poskionteloissa (enää ei tosin ylähampaat särje).

Jään siis odottelemaan motivaatiopuuskaa opintojen suhteen sekä soittoa josko joku ottaisi minut taas töihin. Siitä se vuosi lähtee liikkeelle.

Joulu

Tänään on sitten lähtö edessä. Ja joskus ensi keskiviikon tienoilla on varmaan jo toiveita päästä takaisin kotiin. Tänä jouluna tulee paljon matkustusta, ensin ilmajoelle, sieltä aattona jonnekin Nurmoon (tai Nurmooseen kuten nuo pohjalaiset tuntuvat sanovat, tai Nurmosehen sanoisi Suvi) joka on jossakin ilmeisesti ei kovin kaukana ja joulupäivänä matka kohti minun kotikotiani Tammelassa. Sitten kun sieltä pääsee takaisin Tampereelle niin on varmasti tyytyväinen. Mutta eiköhän itse matkallakin ole kivaa :)

Hyvää joulua siis kaikille!

Ihmettelyä

Tuli tuossa mieleeni, että voisinpa päivitellä blogia muutenkin kuin meemin välityksellä. Hämmentävä vastaus muuten. Hyvä on olen naiivi. Vähän turhankin, mutta silti.

Tänään tuli käytyä elokuvissa ja nukuttua pitkästä aikaa pitkään. Elokuvissa pyörähti elokuva nimeltä Eragon. Joo, en suosittele kenellekään. Samaa tasoa D&D-elokuvan kanssa, että jos siitä tykkäsi niin mikäpä tuossa. Piti se silti nähdä. Minkäs sille tekee.

Muuten olen puuhannut yhtä ja toista. Pääosin pieniä asioita. Samanlaisia ja jokapäivä vähän erilaisia. Hieman on koulujutut edistyneet, töitä on ollut aika hyvin, Suvi käväisi tällä viikolla Tampereella ja sellaista. Ei tunnu, että mistään olisi mitään kovin kummallista sanottavaa.

Joulun tulo hämmentää. Ei ole lainkaan sellainen olo, että olisi joulu kohta. Ehkä se johtuu lumettomuudesta. Tai sitten sitä oloa ei vain tule. Kävin tänään ostoshelveteissä hakemassa ne pakolliset lahjat mitä aion tänä vuonna ostaa ja nyt saan vältellä suurimpia kauppoja ensi viikon ajan.

Ensi viikko näytää mukavalta. Tiistaina on viimeinen tentti ikinä ja muuten viikko näyttää aika tyhjältä. Perjantaina suunnataankin jo joulun viettoon.

Aika turha päivitys, mutta olen niin väsynyt etten kykene parempaan. Ehkä koitan kirjoittaa useammin taas. Tai sitten en. Katsotaan.

Viettelymeemi