Kirjameemi

Inkeri haastoi minut kirjameemiin. Vaikeita kysymyksiä ja vastaukset ovat mitä ovat. Mutta minä lupasin vastata tähän, joten minähän sitten vastaan, vaikkakin näin pitkän ajan jälkeen niin silti.

1. Kirja, joka muutti elämäsi?

Mietin ja mietin ja mietin mikä voisi olla kirja joka oikeasti on vaikuttanut vahvasti elämääni. En oppinut lukemaan aapisesta enkä muista mikä se kirja oli jossa oli kaksi hassua karhua josta yhtäkkiä luin jotakin satua ihan itse. Mutta kirja joka ainakin vaikutti paljon oli varmaankin joskus yläasteella lukemani Terry Pratchettin Mort. Sillä kun luin sitä koulussa niin minun kanssa alkoivat kaksi poikaa, Joni ja Markku, puhua fantasiasta, roolipeleistä ja sen sellaisesta niin, että sitä kautta minäkin kai sitten imeydyin pikkuhiljaa roolipelaamaan. Jos sitä nyt haluaa yrittää väkisin ajatella tuolla tavalla.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Uh, näitä on monta. Tolkienin Hobitti, Gaimanin Neverwhere ja Gaimanin ja Pratchetin yhteisteos Good omens tulevat ensimmäisenä mieleeni. Tosin ehkä sittenkin kirjahyllystäni löytyvä kirja Burnettin Salainen puutarha on kirja, jonka olen lukenut kaikista useiten. Tai sanotaan näin, että olen aloittanut sen useiten. Olin hyvin nuori kun sain sen lahjaksi ja aloitin sen kymmeniä kertoja ennen kuin ensimmäisen kerran luin sen oikeasti kokonaan läpi. Ja sen jälkeen olen kyllä lukenut sen muutamaan kertaan uudestaankin.

3. Kirja, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Äh. Selviytymisopas olisi kova sana, vaikka epäilen etten senkään avulla selviytyisi. Mutta jos nyt siltä kannalta halutaan ajatella, että ei ole muuta ajanvietettä ja kerrankin olisi kirja joka on pitänyt lukea mutta jota ei ole saanut aikaiseksi niin ottaisin mukaani joko raamatun tai koraaniin. Ehkä se raamatun kuitenkin, jotta se tulisi luettua läpi. Ei uskonnollisten syiden takia vaan pikemminkin sen, että voisin vielä paremmin perustella omat ajatukseni.

4. Kirja, joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi?

Ymh? Onkohan tuollaista ollut? Onkohan joskus ala-asteella ollut joku nuortenkirja jossa on ollut jotain sellaista mikä olisi saanut aikaan jotakin tuon tyyppistä? Jos oli en ainakaan muista. Ja jos muistaisin niin en tiedä kehtaisinko kertoa..

5. Kirja, joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Näitä on monta. Minä olen ihmeen herkkä kaiken tällaisen suhteen. Elokuvat ja tv-sarjat ovat pahimpia kun vesi vaan valuu silmistä, mutta näin on tapahtunut monen monta kertaa myös kirjoja lukiessa. Enkä nyt voi sanoa mitään yhtä kirjaa. Se voi olla vaikka rikosromaani jossa tapahtuu vain jotakin joka vetoaa johonkin siihen "itke nyt"-osaan minussa. Tyhmää, mutta minkäs teet?

6. Kirja, jonka toivoisit kirjoittaneesi?

En minä toivo, että olisin kirjoittanut mitään kirjaa. Minä tykkään lukea, mutta en osaa kirjoittaa. Olisi hienoa osata kirjoittaa, sitten olisin halunnut kirjoittaa jonkin oman teoksen enkä suinkaan mitään sellaista joka on jo ilmestynyt jonkun toisen kirjoittamana. Mutta en ikinä tule kirjoittamaan kirjaa, en edes novellia enkä mitään sen suuntaista.

7. Kirja, jota et toivoisi kirjoitetun?

Hmmm. Onkohan sellaista. Onkohan Ku-klux-klaanilla jotain omia opuksia? Tai vastaavilla järjestöillä? Todennäköisesti on. Tällaiset jutut on sellaisia mitä toivon ettei olisi, joten toivon myös ettei mitään heidän levittämäänsä kirjallisuutta olisi ikinä kirjoitettu. Muitakin vastaavia juttuja on, jotka nostattavat vereni kiehumispisteeseen, mutta tuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

8. Kirja, jota parhaillaan luet?

Justina Robsonin Living Next Door to the God of Love on se ykköslukeminen ja vielä hieman kesken (säästelen junamatkalle). Muita kirjoja on tällä hetkellä Juhan luona uudelleen luettavana oleva Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen sekä omaan hyllyyn vastikään saapunut roolipelikirja Dark Ages Mage. Näiden lisäksi on tietysti sitten vielä läjä koulukirjoja. Niin, siis en useinkaan ahmi yhtä kirjaa kerralla vaan luen aina mielialan mukaan erilaisia juttuja. Siksi jokaisen kirjan lukeminen kestää yleensä jonkun aikaa.

9. Kirja, jonka aiot lukea?

Yleensä en suunnittele asioita näin, mutta tällä hetkellä Juhan hyllyssä on läjäpäin kirjoja, jotka aion lukea. Nimbus ja Tähdet, China Miévillen kirjoja, Preacher-sarjakuvat ja niin edelleen. Minulla kuluu vielä pitkän pitkä aika ennen kuin olen kahlannut ne läpi ja kun jatkuvasti kirjastossakin eteen tulee kaikkea mielenkiintoista..

10. Haasta viisi bloggaajaa.

En haasta. Tämä on vaikea. Tämä on aika pitkälti näkynyt kaikkien tuttujen blogeissa ja niiden joilla ei ole näkynyt niin heidätkin suurin osa on haastettu ainakin kertaalleen. En toki pahastu jos joku tuttu tämän lukee ja päättää vastata. Minusta tämän meemin muiden vastauksia oli ihan hauska lukea siksi kai alunperin yleensäkään lupauduin tähän hommaan.

Laiskamato

Minä en vaan saa mitään aikaiseksi. En ainakaan tämän blogin suhteen. Tuntuu ettei ole tehnyt mitään huomion arvoista tai ole saanut päähänsä mitään sanottavaa. Joten ajattelin tulla kuitenkin tänne huutelemaan, että "hei, hengissä ollaan".

Tuntuu, että olen koko ajan menossa. Suunta on sitten mikä lie. Olen joko järkkäilemässä Traconia, menossa jonkun luo tai tulossa jonkun luota, yrittämässä kovasti opiskella, auttelen jotakuta jossakin asiassa tai sitten vain pyörin kuin päätön kana. Aika hukkuu jonnekin. Olen sentään vihdoin taas alkanut urheilla. Edes jonkun verran. Se tuntuu mukavalta. Tai ainakin se ajatus siitä, että vihdoin tekee jotain rapistuneelle kunnolleen ja löllöilleen tuntuu mukavalta. Toivotaan, että näkyy jommassa kummassa tapauksessa joskus.

Olen ollut viime aikoina ärtyisä. Tarkoitan nyt lähinnä kahta viimeistä päivää. Tai ehkä erityisesti vain eilistä. Tai ehkä jo sitä edellistäkin päivää. Kummallista kiukuttelua kaikesta. Tuntuu oikeasti siltä, että pitäisi osata olla. Osata sanoa ei asioille joita tuntuu ettei oikeasti tehdä. Olla vaan välillä rauhassa. Ottaa kirja käteen ja juoda aamukahvi rauhassa ilman, että tuntuu siltä että ihan just pitää olla jossain tai että tälläkin hetkellä pitäisi tehdä jotain muuta. En tiedä onko kyse omasta aikataulutusongelmastani vai mistä on kyse. Miten minä ehdin tehdä kaiken tämän kun olin töissä? Minulla oli ihan samanlainen hoppu, mutta vielä työt päälle. Ehkä vain stressaan liikaa.

Sosiaalinen elämä on mukavaa. Eilen oli erään irkkituttavan syntymäpäivät. Toivottavasti kauhistuttava 30 vuotta ei ollut niin kauhistuttava kun sitä oli ihmettelemässä muutama muukin ihminen. Samalla pääsi tutustumaan #uta:n ihmisiin ihan oikeina elävinä ihmisinä. Oli kivaa vaikken lopulta hirveän pitkään paikalla ollutkaan. Ensi viikonloppuna menen siskoni luo kummastelemaan hevosia ja itärajaa. Ja sitten seuraavana viikonloppuna olisi suuntana Turku ja globaali ydintuho -pileet. Tässä samassa rytäkässä jää ensi viikonlopulta muutama meno välistä koska en ole paikkakunnalla, mutta ehkä minun ei oikeasti aina tarvitse saada itseäni joka paikkaan.

Minun piti vähän tänä iltana tehdä yhtä jos toista koulujuttua, mutta tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että en tee. Porukat ja pikkuveli olivat käymässä ja lähtivät juuri hetki sitten. Varsin mukava oli vierailu, mutta siltikin nyt väsyttää. Tahtoisi tehdä jotain mukavaa. Vaikka lukea ja olla ihan rauhassa stressaamatta. Mutta en pysty kun ajattelen vain kaikkea mikä jää taas tekemättä...Saa nähdä mihin ratkaisuun vielä päädyn.

Pitkästä aikaa

Ties kuinka monta kertaa olen aikaisemmin jo avannut tämän ikkunan selaimeeni ja joka kerta olen lähtenyt täältä jättämättä mitään jälkeeni. Nyt yritän tehdä toisin.

Yhtä ja toista on tapahtunut. Finnconia, töitä, Traconin kanssa säätämistä ja kaikenmoista huippukivaa ja kiukuttavaakin. En jaksa silti kaivautua asioihin, jotka tuntuvat nyt taas kaukaisilta.

Tänään olen lähdössä Valkeakoskelle pelaamaan Call of Cthulhua. En oikein tiedä mitä moisesta pitäisi ajatella. Pelinä Cthulhu on yksi lemppareistani, mutta jännitän aina uusien ihmisten kanssa pelaamista. Jännä juttu sinänsä. Sillä muuten uudet ihmiset eivät yleensä ainakaan jännitä minua millään tavalla. Kyseessä on nyt kuitenkin one shot, joten eipä tarvitse ko. ihmisiä nähdä sitten ikinä uudestaan jos niikseen tulee.

Sitten asia, joka ärsyttää ja miltei sai minut jo päättämään etten lähde pelaamaan: Ihottuma. Taas. Suupieleni hajoavat ja huuleni ovat kuin hiekkapaperia. Ei näin. Tämä on niin tyhmää! Ja mistäkö se johtuu? Todennäköisesti rasvasta nimeltä Bepanthen, jota nimenomaan suositellaan esim. rohtuneille huulille jne. Noh, siinäpä on jonakin ainesosana jotakin mitä on antibiooteissa. Ihmekös siis, että minulta hajoaa iho, tulee näppyjä ja kutiaa niin sairaasti että tekisi mieli repiä puolet kasvoista irti. Tämän rasvahavainnon jälkeen kutiseminen on kuitenkin helpottanut koska olen hoksannut, että haa, tuota rasvaa ei ainakaan kannata laittaa. Moni ihminen sanoi jo eilen ettei sitä ihottumaakaan huomaa helposti. Mutta kun ei se auta. Minä tiedän sen olevan siinä ja se tuntuu. Se riittää saattamaan taas oloni ällöttäväksi. Ihan niinkuin pelkästään joku suupieli yksinään voisi sen tehdä? Ehkä tässä siis on takana paljon paljon muutakin, mutta on vain niin helppoa syyttää sitä yhtä kohtaa joka sillä hetkellä ärsyttää.

Elämä on muutenkin hassua. Kaikki menee niin hurjan nopeasti. Minulla on enää viikko töitä jäljellä ja sitten pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni. Mitäköhän siitäkin tulee? Motivaatio on yhä jokin kummallinen tuntematon käsite ja tahtoisin olla tekemättä mitään. Katsotaan onnistunko vihdoinkin potkimaan itseeni jonkinnäköistä liikettä vai mitä tässä tapahtuu.