Uusi vuosi, ei uusia kujeita

Vuosi 2007 alkoi kauniilla ilotulituksella. Kannatti lähteä bileistä pihalle nähdäkseen Turun kaupungin järjestämän ilotulituksen. Vaikkei se kyllä vetänyt vertoja viime kesän ilotulituskisalle Helsingissä, oli se silti varsin näyttävä. Lisäksi vielä kun oli rakas vieressä toivottamassa uutta vuotta ja antamassa pusun niin mikäs sen mukavampaa. Vaikka meinasi kyllä unohtua koko pusu (miten surkeaa) kun ilotulitus alkoi jo vähän ennen puolta yötä ja kaikilla oli kännykät kourassa viestejä varten ja ties mitä muuta. Sain kuitenkin sen pusun \o/

Muutenkin uuden vuoden tanssimattobileet olivat varsin viihdyttävät. Tanssimatto oli uusi ja ihan hauska kokemus. Guitar hero on vielä kokeilematta...*wink* *wink* kaikille niille tutuille jotka sen omistavat. Tahdon sitäkin päästä kokeilemaan. Sitten kun olen iso ja rikas (niinkuin koskakohan) niin minä kyllä tahdon tuollaisia vempeleitä itselleni ja omaan kotiini. Nih.

Kai tässä vuoden ensimmäisessä postauksessa pitäisi koittaa miettiä jotain perinteisiä asioitakin kuten edellistä vuotta tai mitä tältä vuodelta odottaa tms. Minua lähinnä vain mietityttää se, kun jossakin lehdessä kirjoitettiin miten melkein kaikki uskovat vuoden 2007 olevan parempi kuin vuoden 2006. Kuinkakohan moni pettyy? Minä mietin mitä uskallan toivoa vuodelta 2007. Ehkä että se olisi yhtä hyvä kuin viime vuosi. Viime vuonna olin onnellinen. On monta asiaa mitä piti tehdä viime vuonna ja mitkä sitten jäivätkin tälle vuodelle. Yksi suurimmista on tuo lopputyön loppuun saattaminen. Kyllä se siitä vielä joskus, vaikka tuntuu etten ikinä keskity siihen tarpeeksi jotta se edes alkaisi edetä vauhdilla. Hiljaa hyvä tulee sanonta saattaa siis päteä tässä tilanteessa. Valmistuu se niinkin.

Minä tein myös pari uuden vuoden lupausta itselleni. Enkä kertonut niitä kenellekään muulle. Enkä kerro. Hähää. Koska olen extra-hyvä ottamaan hermoa siitä jos ja kun en onnistukaan tavoitteissani ja kaikki tietävät sen. Nih. No kerrotaan yksi: aion valmistua. Ihan niin kuin kukaan nyt ei olisi tuota arvannut. Mutta muista en pukahda.

Nyt minä vain odottelen, että viime vuoden puolella alkanut flunssa vihdoin hellittäisi otteensa minusta ja saisin olla taas terve. Tämä sairastelu alkaa inasen jo kypsyttää. Poskiontelotulehduksesta kärsin ja se se on mikä tätä nyt venyttää kun minä en niitä antibiootteja siedä vaan oman puolustusjärjestelmäni on se tauti sisältäni kaadettava. Siksi tässä kestää ja kestää. Olo on kuitenkin jo selkeästi parempi. Ei enää kurkkukipua eikä enää kuumetta. Mutta hirvittävää nuhaa, tukkoisuutta ja painetta poskionteloissa (enää ei tosin ylähampaat särje).

Jään siis odottelemaan motivaatiopuuskaa opintojen suhteen sekä soittoa josko joku ottaisi minut taas töihin. Siitä se vuosi lähtee liikkeelle.