Haahuilua

Onkohan se niin, että jos tarpeeksi paljon kuluttaa hyvää oloaan niin sitten tulee väkisinkin jossakin vaiheessa se huono olo? Ehkä se on kuitenkin niin, ettei sillä ole väliä miten sitä hyvää oloa kuluttaa, huono olo tulee jossain vaiheessa kuitenkin. Tänään on siis ollut pitkälti sellainen. Ja sivuhuomautuksena voisin sanoa, että on tyhmää kirjoittaa tänne vain silloin jos ei ole mitenkään erityisen hyvä olla. Antaa aivan väärän kuvan. Kun yleensä tai ainakin usein on kuitenkin hyvä.

Viikonloppuna oli pileet Turussa. Globaali Ydintuho eteni odotettavasti, ainakin pääpiirteillään ja kaikelle löytyi selitys. Oli mukavaa ja hurjan paljon tuntemattomia ihmisiä, joista osaan jopa jossakin määrin tutustuin. Vieraita ihmisiä oli kuitenkin niin paljon, että jossain vaiheessa minun sosiaalinen kynnykseni tuli täyteen. Juttelin toki vieraillekin jos he itse sattuivat aloittamaan keskustelun, mutta en lykkäytynyt ja tuppautunut ja ollut ylikiinnostunut kaikesta olemassaolevasta kuten yleensä ärsyttävästi olen. Ehkä tämä siis oli ihan hyväkin puoli. En lopultakaan onnistunut suututtamaan ketään, suuttumaan itse kellekään tai hajottamaan mitään (vaikka lähellä olikin), joten kaikkihan sujui hienosti. Eli iso kiitos ja kumarrus Suville (ja ehkä inasen Darelle, Tiemukselle, Welmalle, Susannalle ja ketä kaikkia niitä pileitä siellä olikaan järjestämässä).

Minulla on hämärä mielikuva, että meidän tampereen seurueesta yksi jos toinen mainitsi sanan karaoke illan aikana. Sanon nyt myös selvänä asian jonka sanoin jo viikonloppuna: EI! Te ette ikinä tule kuulemaan minua laulamassa. Ja tämä ei pätee paremmin kuin minun kantamiseni tanssilattialle. Sen sijaan Infernon testaus olisi varmaan ihan mukavakin juttu. Pitäähän sitä mielenkiintoisiin paikkoihin tutustua jos niitä kerran tampereelle tupsahtelee.

Tänään oli Traconin kokous. Taas. Ja torstaina on taas. Jännää, että tapahtuma alkaa oikeasti olla lähellä. Ei ole ollenkaan sellainen paniikki ja hehkutus olo kuin mitä oli viime vuonna. Toisaalta olen tänä vuonna jo tähän mennessä stressannut huomattvasti suuremmassa määrin kuin edellisenä vuonna. Silti olen oikeasti sitä mieltä, että jos ei muuten tänä vuonna ohjelmaltaan tracon on huomattavasti parempi kuin viime vuonna. Toivottavasti joku muukin on sitä mieltä...

Joo. Tänään on sitten ollut kökköilypäivä. Ja unipäivä joka on ehkä seurausta siitä ettei mikään huvita. En usko, että minulla on enää univelkaakaan jäljellä. Nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kohtuullisesti (Ari taisi jotain tuhinasta mainitakin) ja sunnuntaina päivän aikana useampaan otteeseen vähän lisää. Viime yön kulutin unten mailla vähintään kymmenen tuntia ja sitten otin muutaman tunnin päiväunet päivällä. Ei tällainen uneksiminen minullekaan normaalia ole, vaikka nukunkin kohtuullisen paljon aina toisinaan. Ehkä minä tällä nyt onnistuin sivuuttamaan jonkun flunssan poikasen tai ehkä tämä johtui vain harmaasta taivaasta ja kylmästä ilmasta tai ehkä jostakin ihan muusta. Ei voi tietää. Mutta luulen, että minä menen kohta taas nukkumaan. Jos vaikka huomenna olisi parempi päivä. Huomenna on aina parempi päivä. Tai melkein aina ainakin. Ja jos on ollut huippuhyväpäivä niin ei huomisen tarvitse olla parempi.