Verrrrta

Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni luovuttamassa verta. Eikä se mitenkään kamalaa ollut, ainakaan kovin kamalaa. Minä en oikein tykkää noista piikeistä, joten se teki asiasta hieman hankalampaa. Pelkän hemoglobiinin mittaus sai pulssin nousemaan ja katseen kääntymään jonnekkin mahdollisimman kauas. Mutta kaikesta selvittiin. Jopa luovutuksen jälkeisestä päänsärystä, heikotuksesta ja huonosta olosta. Aion mennä toistekkin.

Tästä tuli mieleen asia, josta ollaan keskusteltu (erityisesti Juhan kanssa). Nimittäin elinten luovutus. Kun ihminen kuolee hän on voinut kirjoittaa elinluovutuskortin ja luovuttaa elimensä elinsiirtoon kuolemansa jälkeen. Kuinka moni on kirjoittanut tuon kortin? Kuinka moni kantaa sitä mukanaan? Ja tuosta määrästä huolimatta, kuinka moni olisi suostuvainen elinsiirtoihin? On masentavaa huomata, että tällaisen (minun mielestäni ainakin tärkeän) asian kohdalla toimii käytäntö, jossa ollakseen hyödyksi muille on tehtävä asian eteen jotakin. Me päädyimme ihmettelemään lähinnä sitä miksei elinten luovutus kuoleman jälkeen olisi oletusarvo josta voisi sitten kieltäytyä niin halutessaan. Ehkä se pelastaisi ihmishenkiä.