Paska päivä

Paska päivä enkä koe oikeutusta sille, että voisin valittaa. Ei minulta ole revitty hampaita, ei minulla ole oikeastaan tapahtunut tänään erityisesti mitään. Valitan siis tänne.

Aamulla minulle soitettiin, että minun kämpääni tullaan katsomaan. Heräsin tähän isännöitsijän soittoon ja olin hetken aikaa ihan sekaisin kunnes selvisi, että joku haluaisi tulla katsomaan minun kämpääni kun on muuttamassa samanlaiseen eikä sinne voi mennä (syystä tai toisesta) kurkistelemaan. Ei siis muuta kuin vauhdilla pystyyn ja tarkistamaan ettei alusvaatteita tai muita ikäviä yllätyksiä ole siellä täällä ympäri kämppää.

Tämän lyhyen episodin jälkeen päätin, että tänään pitää saada jotain järkevää aikaiseksi. Yritin tehdä koulutöitä, yritin järjestellä traconin juttuja ja yritin laittaa sähköposteja ihmisille eikä mistään oikein tullut mitään. Sain minä jotain aikaiseksi, mutta tosi vähän. Ihan liian vähän. Siitä iski turhautuminen ja äärimmäisen levoton olo.

Jossain vaiheessa totesin, että nyt saa riittää ja lähdin kaupungille päämääränä Spektren mafiailta. Olin kuitenkin kaupungilla reippaasti aikaisemmin ja kiertelin hetken vaatekauppoja tuskastuen ihan totaalisesti. Jos eilen vielä mietin, että milloin alan tuntea itseni sotanorsuksi niin eipä tarvitse miettiä enää. Minulla oli sellainen olo etten mahdu yhteenkään vaatteeseen tai että koko sovituskoppi on liian pieni. Ja kun tuon lisäksi oli vielä niin hiton kuumakin.

Kotiin tultuani päädyn ihmettelemään, että miksi minua on kutittanut kaulasta koko päivän. Otan paidan pois ja ihoni näyttää siltä kuin minua olisi laahattu asfalttia pitkin. Punaista, kutisevaa, kirvelevää ja karheaa ihottumaa. Helvetti. Tämä tästä enää puuttui. Kaikki paidat tuntuvat pahalta ja minua vaan kiukuttaa entistä enemmän.

Miksi pitää olla tällaisia päiviä? Miksei aina voisi olla vaan niitä hyviä päiviä?
Nyt pitäisi päästää hetkeksi piiloon maailmalta. Mieluiten jonnekkin mukavaan ja turvalliseen paikkaan.