Novelleja

Olen kuluttanut illan (ja nyt kai voi jo sanoa alkuyön) lueskellen Atorox-novelleja. Novelleista pitäisi valita kymmenen suosikkia ja laittaa vielä nämä novellit paremmuusjärjestykseen. Viimeistään tänään huomasin, että tämä homma ei ole ainakaan minulle mitenkään erityisen helppo.

Novelleja on hauska lukea. Ne ovat kohtuullisen lyhyitä jotta ne voi ahmia kerralla. Niitä ei tarvitse keskeyttää ja ajatusta koota aina uudelleen. Mutta millä perusteella niitä pitäisi arvioida? Miten jokaiseen lukukertaan vaikuttaa oma mieliala tai vireystaso? Osa lukemistani novelleista on tähän mennessä ollut jo todella hyviä, osa taas on ollut selkeästi niitä jotka jäävät kymmenen parhaimman novellin listauksen ulkopuolelle.

Lähinnä minua vaivaa se, etten tunne olevani oikea ihminen arvioimaan toisten kirjoituksia. En osaa itse kirjoittaa ollenkaan. Olen suorastaan surkean huono siinä. Teen kielioppivirheitä ja tekstini on puisevaa. Sen lisäksi olen elämäni aikana lukenut paljon vähemmän kuin olisin halunnut lukea. Pitäisikö minun scifi- ja fantasianovelleja lukiessani olla jollakin tavalla tietoinen scifin tai fantasian perusjutuista tai jostakin kirjallisuustieteessä käsiteltävistä asioita joista en ole ikinä kuullukaan? Sitten taas toisaalta eiköhän jokaisella ole kaikesta lukemastaan aina jonkinlainen mielipide. Miksi minun mielipiteeni olisi yhtään sen huonompi kuin jonkun muunkaan?

Minä en ehkä osaa muotoilla perusteita siitä miksi pidin tai en pitänyt jostakin novellista hienoilla kirjallisuuden termeillä, mutta osaan silti kertoa mikä missäkin novellissa on ollut hyvää ja mikä huonompaa, minun mielestäni. Ja kerrankin olen tehnyt jotain fiksua: olen kirjoittanut pienen pätkän jokaisesta novellista muistiin heti sen luettuani, jotta kykenisin miettimään novelleja myös siinä valossa miltä ne tuntuivat heti ne luettua eikä vain sen kannalta millainen olo niistä on jäänyt tunteja tai päiviä jälkeenpäin.

Lukiessa sitä toivoisi, että osaisi itsekkin kirjoittaa. Että itsellä olisi jotakin hienoja visioita päässä ja että kykenisi saattamaan ne siihen muotoon, että muutkin pystyisivät näkemään ne ja nauttimaan niistä. Mutta ei. En ole kirjallisesti lahjakas, en musiikillisesti enkä taiteellisesti. Pitää siis keksiä muita keinoja purkaa moiset visiot mikäli niitä syntyy. Onneksi on roolipelit.