Kipuiluaika

Olin eilen juhlistamassa Atron 30-vuotista elämää. Oli mukavaa ja paljon ihmisiä. Minä olin kyllä ehkä inasen epäsosiaalisemmalla tuulella kuin mitä minulle on ominaista, mutta tutustuin silti ainakin pintapuolisesti muutamaan ihan vieraaseenkin ihmiseen. Tuolla aloin taas miettiä sitä, että pitäisikö joskus järjestää synttärit. Olen juhlinut synttäreitäni viimeksi kun täytin 12. Synttäreiden ajoitus koulujen loppumisen kohdalla on vaan aina ollut huono. Eikä tuo juhlien järjestäminen, tai ehkä ennen kaikkea, itse juhlakaluna toimiminen ole oikein innostanut. Mutta ehkä minäkin juhlin sitten kun (monen, monen vuoden päästä) täytän 30 vuotta.

Ja nyt kipuilen, mikä ei kyllä johdu juhlista vaan jälleenkin siitä joka kuukautisesta ongelmasta. Taisin kyllä saada erään henkilön aamulla hieman hymyilemään kun totesin, että mielummin hillittömät kivut kuin se, että saisi pelätä ja ihmetellä että eivätkö ne alakaan. Olisi se siitä huolimatta ihan mukavaa jos tästä selviäisi ohi pienemmällä kärsimyksellä. Vaikkakin minua on lohduteltu sanomalla, että sitten olisi synnytys helpompi kun ensin kärsii kovista kuukautiskivuista. Väliäkö sillä? Mielummin kärsisi sitten hetken kunnolla kuin kituuttaisi joka ikinen kuukausi aina parin päivän ajan.

Mutta nyt kun kerran kirjoitan niin pitää olla ystävällinen ja esittää kiitos ja kumarrus Tuomolle, joka antoi ratkaisevan vihjeen siitä miten sain winampin toimimaan jälleen kunnolla koneellani. Kaikkihan johtui siitä perhanan internet explorerista, jota en edes käytä selaimena. Se piti päivittää kun siellä oli jotain tärkeitä komponentteja. Mutta nyt voin siis rauhassa kuluttaa aikani katsellen Invader Zimiä, animea, Monty Pythonia tai melkein mitä vaan. Kyllä tässä kelpaa. Harmi vaan, että pitäisi tehdä jotain muutakin.