Itkua, naurua ja aurinkoa

Eilen oli vesisota. Nysväsin ja katselin sitä sivusta. Heti aluksi jo melkein harmitti ettei ollut itse mukana. Ihan hyvin siellä olisi pärjännyt ilman aseistusta. Muovipussi taisi olla koko sodan tehokkain kasteluväline. Ainakin sivustakatsojana oli hulvatonta seurattavaa miten muovipussillinen vettä kaatuu selinseisovan niskaan :D

Vesisodan jälkeen päädyttiin Näsinpuistoon istuskelemaan ja ihmettelemään miksei siellä näy ikinä kovin paljon ihmisiä. Onko kyse siitä, että pensaikot nielevät ihmiset sisäänsä (tai selkeämmin sanoen peittävä heidät näkyvistä) vai onko oikeasti niin, että tuo puisto on vähän unohdettu. Kaunista siellä kuitenkin on. Myöhemmin illalla menimme vielä porukalla elokuviin katsomaan Mission Impossible 3:n, joka oli yllättävän hyvä. Mitä tuolta elokuvalta nyt voi odottaa? Toimintaa, toimintaa ja toimintaa. Ja sitähän se oli (joskin siellä oli myös niitä hempeilykohtauksia, eikä nekään nyt niin kamalia ollut). Olisi voinut olla paljon paljon kehnompikin, vaikkei elokuva millekään suosikkilistalleni päätynytkään.

Yön sain nukkua kainalossa ja lievittää halipulaani. Se oli mukavaa. Ja ilmeisesti taidamme olla toisillemme jo niin tuttuja ettei enää unissaankaan ole varuillaan, vaan voi esimerkiksi alkaa puhua tai siirrellä tavaroita (tällä kertaa kyseessä oli sentään vain tyyny). Ja minä näin sentään niin rauhallista unta kuin, että olin hävittäjälentäjä (tällä pituudella, niinpä niin).

Miltei heti heräämisen jälkeen lähdin Arin seurassa polkemaan kohti Peltolammia. Matkalta haimme Tuomon mukaan ja siirryimme vielä isommalla porukalla Peltolammin rantaan. Kaikesta varustelusta (aurinkorasvan suojakerroin 40) huolimatta onnistuin palamaan. Mutta kivaa oli silti.

Rannalla loikoilun jälkeen teimme ruokaa ja onnistuin olemaan idiootti ja samalla pilaamaan ainakin hetkellisesti niin itseni kuin toisenkin päivän. Noh, ehkä se oli vain hetkellistä. Nyt kun on ilta jo pitkällä (tai kai tätä on ihan asiallista kutsua jo yöksi) niin olokin on jo parempi. Mutta sellainen minä vain olen, että jään aina pohtimaan asioita.

Tämän päivän saavutuksiin kuuluu Traconin roolipeliohjelman raportointi (lähinnä siis kooste itseä varten siitä missä mennään ja mitä on tulossa) sekä päätös lähteä kotikotiin ylihuomenna. Pitää mennä auttamaan siivoiluissa ja moikkaamaan ainakin jenkkeihin lähtevää serkkua. Eiköhän siitä tule kuitenkin ihan mukavaa :)