Kooma

Pari päivää on sujunut melkoisessa laiskotus/koomailutilassa. En tiedä olenko vain sympatiakoomauksen vallassa kun joillakin on ihan oikeita syitä siihen ettei ole pystynyt tekemään mitään vai mikä on, mutta olenpahan kerrankin ottanut rennosti. Tänäänkin pääsin sängystä ylös vasta lähempänä kahtatoista ja sain vihdoin seitsemän aikaan aikaiseksi mennä kauppaan ja noin kahdeksalta sitten vihdoin jotain suuhunikin.

Eilen olin Pyynikillä Tyrin porukan kanssa pikniköimässä. Hyttysiä oli vähän turhankin paljon, mutta muuten siellä on aina yhtä kaunista. Huomenna olisi sitten tarkoitus mennä katsomaan vesisotaa keskustaan. Älyttömän hauska idea, mutta taidan silti nössötä ja olla itse osallistumatta. Tai huomennahan sen sitten vasta oikeasti näkee, mutta tällä hetkellä olen kovasti kallistumassa nössöilyn suuntaan.

Tänään olisi ollut kiva tehdä jotain. Mutta en jaksanut liikauttaa eväänikään tehdäkseni mitään. Kaikista eniten taisin kaivata vain jonkinnäköistä läheisyyttä, mutta ei kun ei. Tekee varmaan ihan hyvää kyllä kuluttaa aikaa aina välillä vain itsensäkkin seurassa. Silloin sitä on toisinaan aikaa miettiä ja ajatella asioita. Ei sillä, että ajatuksissaan tulisi minkäännäköisiin johtopäätöksiin. Voi silti miettiä, että mitä kaikkea sitä haluaa, mitä kaikkea sitä voisi tehdä ja miten pieniä haaveita voisi toteuttaa. Sain ideoitakin. Katsotaan toteutuuko yksikään niistä ikinä.