Rok Rok

Ruisrock on takana, jalat rakoilla ja iho kirkkaan punainen palamisen seurauksena. Mutta kivaa oli silti. Tosin mietin kyllä kovasti, että olisinko mahtanut jaksaa kahta päivää tai vielä pahempi, kolmea. Yksi päivä oli oikein hyvä. Ja siihen yhteen päivään mahtui ne kaksi bändiä, joita menin katsomaan: Cardigans ja Tool. Mahtavat keikat molemmilla. Tosin Tool vei kyllä valoineen ja tehosteineen kirkkaasti voiton. Toki siellä oli muutakin mukavaa nähtävää kuten Amorphiksen uusi laulaja, Yup soittamassa vaihteeksi taas niitä parempia kappaleitaan, hyvät hevikaraoket, jalkapallon ensimmäinen puoliaika (jeejee) ja Teräsbetoni (pitäähän se nähdä ja kuulla vaikka on tyhmä kuin mikä). Mikäli lämpötila olisi ollut inasen alhaisempi ja pölyä hieman vähemmän olisi tuolla ollut aivan mielettömän hienoa.

Maanantaina kotiuduttiin täpötäydellä junalla takaisin Tampereelle. Ratatöiden takia junan kesti tulla yli kaksi tuntia ja tästä ajasta ainakin puolitoistatuntia kului seistessä. Se oli varsin ikävää. Erityisesti kun siihen ei ollut osannut varautua laisinkaan etukäteen. Päästiin kuitenkin perille ja se oli tärkeintä.

Alkuillasta alkoi ukkostaa ja satoi kaatamalla. Jäi sitten Traconin kokous välistä. Myöhemmin illalla sain vielä kuulla etten pääse seuraavaankaan kokoukseen koska olen silloin Ruotsissa. Hieman ärsytti, mutta minkäs sille mahtaa. Olen minä kuitenkin kovasti pyrkinyt tekemään asioita senkin eteen, vaikka vähän väliä tuntuu ettei minulla oikeasti olisi aikaa eikä jaksamistakaan. Pitäisi opetella sanomaan jutuille ei. Olla tekemättä ja tehdä vain niitä mitä pitää tehdä, jotta saisi tehtyä edes jotain. Mutku, mutku.

Tänään heräsin taas äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen. Otin unia takaisin aamupäivällä ja nousin sängystä vasta lähellä puolta päivää. Ulkoilin, kiertelin kaupoissa ja lopulta päädyin Juhalle ja sitä kautta spektren mafiaan, jossa puheltiin ruuasta. Tänään piti vähän niinkuin olla kotipäivä. Loppujen lopuksi olin kotona tosi vähän. Näitä päiviä on mahtunut viime aikoihin hyvin paljon. Se on toisinaan varsin mukavaakin, toisinaan taas sitä saa paniikin miettiessään kaikkia tekemättömiä asioita. Ehkä tämä tästä taas. Aina sama juttu.