Laiskamato

Minä en vaan saa mitään aikaiseksi. En ainakaan tämän blogin suhteen. Tuntuu ettei ole tehnyt mitään huomion arvoista tai ole saanut päähänsä mitään sanottavaa. Joten ajattelin tulla kuitenkin tänne huutelemaan, että "hei, hengissä ollaan".

Tuntuu, että olen koko ajan menossa. Suunta on sitten mikä lie. Olen joko järkkäilemässä Traconia, menossa jonkun luo tai tulossa jonkun luota, yrittämässä kovasti opiskella, auttelen jotakuta jossakin asiassa tai sitten vain pyörin kuin päätön kana. Aika hukkuu jonnekin. Olen sentään vihdoin taas alkanut urheilla. Edes jonkun verran. Se tuntuu mukavalta. Tai ainakin se ajatus siitä, että vihdoin tekee jotain rapistuneelle kunnolleen ja löllöilleen tuntuu mukavalta. Toivotaan, että näkyy jommassa kummassa tapauksessa joskus.

Olen ollut viime aikoina ärtyisä. Tarkoitan nyt lähinnä kahta viimeistä päivää. Tai ehkä erityisesti vain eilistä. Tai ehkä jo sitä edellistäkin päivää. Kummallista kiukuttelua kaikesta. Tuntuu oikeasti siltä, että pitäisi osata olla. Osata sanoa ei asioille joita tuntuu ettei oikeasti tehdä. Olla vaan välillä rauhassa. Ottaa kirja käteen ja juoda aamukahvi rauhassa ilman, että tuntuu siltä että ihan just pitää olla jossain tai että tälläkin hetkellä pitäisi tehdä jotain muuta. En tiedä onko kyse omasta aikataulutusongelmastani vai mistä on kyse. Miten minä ehdin tehdä kaiken tämän kun olin töissä? Minulla oli ihan samanlainen hoppu, mutta vielä työt päälle. Ehkä vain stressaan liikaa.

Sosiaalinen elämä on mukavaa. Eilen oli erään irkkituttavan syntymäpäivät. Toivottavasti kauhistuttava 30 vuotta ei ollut niin kauhistuttava kun sitä oli ihmettelemässä muutama muukin ihminen. Samalla pääsi tutustumaan #uta:n ihmisiin ihan oikeina elävinä ihmisinä. Oli kivaa vaikken lopulta hirveän pitkään paikalla ollutkaan. Ensi viikonloppuna menen siskoni luo kummastelemaan hevosia ja itärajaa. Ja sitten seuraavana viikonloppuna olisi suuntana Turku ja globaali ydintuho -pileet. Tässä samassa rytäkässä jää ensi viikonlopulta muutama meno välistä koska en ole paikkakunnalla, mutta ehkä minun ei oikeasti aina tarvitse saada itseäni joka paikkaan.

Minun piti vähän tänä iltana tehdä yhtä jos toista koulujuttua, mutta tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että en tee. Porukat ja pikkuveli olivat käymässä ja lähtivät juuri hetki sitten. Varsin mukava oli vierailu, mutta siltikin nyt väsyttää. Tahtoisi tehdä jotain mukavaa. Vaikka lukea ja olla ihan rauhassa stressaamatta. Mutta en pysty kun ajattelen vain kaikkea mikä jää taas tekemättä...Saa nähdä mihin ratkaisuun vielä päädyn.