Ei ketään kotona

Kehoni päätti vaihteeksi pitää taukoa. Poskiontelon tulehdusta tämä kai vain on tai jotain flunssaa. Joka tapauksessa se on saanut minut taas pysähtymään. Tuntuu siltä, että junnaan vain paikallani. Kerrankin olisin kotona, jotta voisin oikeasti keskittyä johonkin sellaiseen joka vaatii istumista ja paikallaan olemista. Ei ole kiire minnekään. Ja mitä minä teen? Istun kyllä, mutta en tee mitään. Tuijotan eteeni kun ajatukset eivät liiku mihinkään. Ilmeisesti flunssan myötä myös aivoni päättivät pitää pientä taukoa.

Stressaannun pikku hiljaa kovastikin tästä saamattomuudestani. Tiedän ettei monikaan asia tarvitsisi kuin pienen ponnistuksen. Ehkä viikon verran, ehkä jopa vähemmän. Mutta se vaatisi sitä, että sen viikon ajan todella tekisin jotakin enkä vain keksisi verukkeita sille, että voin tehdä jotain muuta. Tällä menolla en valmistu ikinä. En saa pienimpiäkään tehtäviä valmiiksi kun huitelen koko ajan jossakin muualla. Nyt kun yksi suuri työmäärä on pois alta (Tracon) voisin kuvitella että ehkä mahdollisesti voisin saadakin jotain joskus aikaiseksi. Mutta en tiedä. Nytkin voisin olla kirjoittamassa jotakin tärkeää ja pakollista ja jauhan vain asiasta täällä. Mutta ehkä vielä tänään...tai edes huomenna.

Traconista puheen ollen. Tapahtuma oli ihan kohtalaisen onnistunut. Tietysti minä henkilökohtaisesti toivoisin, että sinne tulisi enemmän roolipelaajiakin, mutta toisaalta minkäs teet. Ropecon on roolipelipuolelta ainoa ihmisiä keräävä tapahtuma ja sekin on monille roolipelaajille yhdentekevä. Ehkä sillä vain on niin suuri merkitys, että roolipelit (etenkin pöytäpelit) tapahtuvat pienissä ryhmissä, jolloin isommille tapahtumille ei ole kysyntää. Tiedän, että moni ottaa tässä vaiheessa puheeksi animeihmiset. Miten on niin ikävää ja kamalaa ja ahdistavaa olla samassa paikassa niiden kanssa. Ehkä sitten niin, mutta ilman heitä tapahtuma olisi ollut minimaalisen pieni. Ei samoja tiloja, ei sponsoreita jne. Olisimme olleet verrattavissa esimerkiksi conklaaviin. Eikä tämä ole pahalla sanottu conklaavia ja muita vastaavia pieniä tapahtumia kohtaan. Tämä on lähinnä mietintä siitä miksi ihmiset eivät huomioi niitä. Kun tapahtumassa on vain muutama kävijä sitä pidetään sellaisena...noh, ei kovin kummoisena. Joten tällä mittakaavalla ropepuolelta vain Ropeconilla on edes mahdollisuuksia olla jotain muuta.

En tiedä teinkö itseni selväksi. En osaa täysin kirjallisessa muodossa yrittää selittää sitä mitä ajoin takaa. Lähinnä kai olen pahoillani, että osassa roolipelipuolen ohjelmassa oli hyvin vähän ihmisiä. Toisaalta en minäkään olisi parabellumia mennyt katsomaan, tai jos olisin niin olisin lähinnä yrittänyt selvittää, että millä Jan-Erik perustelee sen, että tuo peli olisi hyvä. Erityisesti verrattuna niihin moniin huonoihin esimerkkeihin joita hän itse on kertonut. Henkilökohtaisesti minä tykkään siitä, että on tapahtuma jossa on sekä anime- että roolipelipuolen ohjelmaa. Jos en olisi järjestämässä tulisin varmasti käymään. Ja mikäli tässä nyt käy niin, että Traconista jossain vaiheessa tipahtaa koko roolipelipuoli pois niin Tracon pelkkänä animeconina saa silloinkin minusta kävijän, ehkä jopa työntekijän, tosin vain työvoimana, mutta kuitenkin.

Jos jotakuta kiinnostaa niin traconin virallisia kuvia löytyy täältä.

Ja kaiken marmatuksen jälkeen hieman hehkutusta: LONTOO!!! Ei enää pitkä aika. On se hyvä kun edellinen paniikkijännitys menee ohi niin seuraava on jo valmiina.^^