Kitinää

Tänään on ollut kitinäpäivä. Taas uusi työpaikka, uusi ryhmä, uudet ihmiset, uudet tilat. Aamulla joka paikassa oli savua ja ikävä savunkatku, joka ilmeisesti tuli ihan oikeasti sieltä Venäjältä asti. Kuten lasten kanssa asiaa aamupiirissä puitiin: "Nii, siellä on sitten semmonen tosi tosi iso tuli-metsä-palo kun ne raketeilla pommittaa ja siellä sitten pankkiauto oli ryöstetty ja ne varkaat on nyt varmaan tosi rikkaita". Joo-o. On se hyvä kun lapsetkin seuraavat uutisia.

Mutta tämä päivä oli jotenkin stressaava, väsytti aivan mielettömästi ja olin jotenkin niin kovasti koko ajan tekemässä jotakin etten tajunnut töissäkään pitää yhtäkään taukoa. Pitäisi kai oikeasti opetella sellainen taito. Ei tällaisista päivistä tule ainakaan yhtään mitään.

Jätin sitten illalla välistä lettukestit, jotta sain pidettyä itseni järjissäni. Nukuin päikkäreitä ja haahuilin kämpässäni. Pesin jopa pyykkiä. Että ehkei tämä niin hirmu huonosti mennytkään.

Ja pitää vielä mainostaa viime viikonlopusta ja Pohjanmaasta. Minäpä olen nyt sitten käynyt Keskisellä. Johan oli...Oli se iso ja meni siellä aikaa, mutta oli siellä myös järkyttävän paljon kaikkea ihan totaalisen turhaa :D Mutta ehkä se on juuri se valtti, jokaiselle jotakin tms. Kivaa oli, muutenkin kuin keskisellä.

Menemisiä ja tulemisia

Ei ole taas oikein ollut mitään sanottavaa. Olen ollut töissä. Olen käynyt tenttimässä kaksi tenttiä, joista toiseen en vastannut ollenkaan. Ja olen ollut ja möllöttänyt.

Tällä menolla en valmistu ikinä. Otan koko ajan vastaan jonkun työn vain siksi, että ehkä se voisi olla kivaa ja siksi koska on paljon helpompi olla jos on edes vähän rahaa. Mutta kun töiden ohella en kerta kaikkiaan jaksa enkä pysty tekemään juuri mitään. Ja viikonloppuisin haluan tehdä jotain ihan muuta. Nollata aivot ja nauttia olemisesta.

Olen tässä viimeaikoina hermostunut ihan kummallisista asioista, sellaisista siis jotka ei yleensä hermostuta. Ei tahtoisi järjestää mitään. Iskee ärsytys ja stressi kun pitää soittaa jonnekkin, varata jotakin, varmistaa jotakin tai patistaa ihmisiä tekemään jotakin. Eikä tämä piirre ole nyt yhtään hyvä juttu. Sekä TYRin että Traconin eteen pitäisi tehdä yhtä jos toista. Ja minua vain ahdistaa. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä ei pysy käsissä edes ne narut joista säätelee omaa elämää tai osaa siitä (liittyen juuri esimerkiksi valmistumiseen jne) ja sitten pitäisi organisoida vielä jotain muutakin. Eiköhän se kuitenkin tästä. Eiköhän tämä ole väliaikaista. Tai ainakin tilanne on usein se, että pakon edessä tehdään sitten hirveällä paniikilla jos ei muuten. Tuntuu vaan turhauttavalta kun esim. päättötyön suhteen ei ole mitään tuollaista. On vain itse asetettuja päämääriä, jotka ei ikinä toteudu. Vielä joskus kykenin siihen, että asetin itselleni deadlinen ja pysyin siinä. Nykyään näemmä en.