kotona taas

Olipa mukava palata kotiin. Ensitöikseni laitoin koneen päälle ja huomasin, että kappas vain tv ei toimi taaskaan. Noh, olen pärjännyt ilman ennenkin, joten en jaksa enää edes ajatella sitä. Voisi kai ottaa sen tv-kortin saman tien pois koko koneesta niin ei tarvitsisi sitten enää ihmetellä ja pelätä niitä tv-lupatarkastajiakaan.

Ja kivaa kun joulu on ohi. Nyt ihmettelen vain, että miksi ihmeessä otin edes tuon verran suklaata mukaan kotikotoa. Ei tee yhtään mieli, ehkä muutaman kuukauden päästä. Joulukortit pääsevät myös pikapuoliin roskikseen ja mitään koristeluja minulla ei täällä omassa kämpässä ollut muutenkaan.

Voihan räkä

Heräsin tänään pää täynnä räkää. Nenä oli aivan tukossa ja hengitys raskasta, kurkku oli kipeä kun olin varmaan koko yön hengitellyt suun kautta (onneksi ei ole enää). Ärsyttävää. Miksi ihmeessä pitääkin aina olla nuha?

Tämä päivä muuten sujui hirveällä vahdilla. Lähinnä rynnätessä kylästä toiseen kyläpaikkaan. Blah. Alan olla saanut tarpeekseni ihmisistä, vaikkakin ihmisvauvat ja kissavauvat jaksoivat kyllä hymyilyttää...Huomenna edessä vielä muutama vierailu (vielä yksi vauva!) ja sitten kai suuntaan jo vihdoin kohti Tamperetta.

Kotikodin ihqut ja inhot

Muutama päivä kotikotona osoittaa aina sen kuinka hyvin täällä todellisuudessa viihtyy. Ja pakko se on myöntää, että kyllähän sitä kuitenkin kaikesta huolimatta viihtyy. Vaikka ärsyttääkin. Moni asia.

Ensimmäinen ongelma on se, että on koko ajan ikäänkuin jonkun toisen reviirillä. Aina tiellä. Minulla ei ole jäljellä omaa huonetta, omaa sänkyä tai itse asiassa yhtäkään huonekalua, joka olisi kuulunut minulle kun vielä asustelin itse täällä. Tunnen siis todella olevani vieraana tuttujen ihmisten luona. Tästä seuraa se, että esimekiksi ensimmäisinä öinä tapellaan siitä kuka saa minut viereensä nukkumaan ja seuraavina öinä (näin muutaman päivän jälkeen) tapellaan siitä kuka saa nukkua rauhassa ja yksin. Ok, myönnän, että kierin ja pyörin ja puhun ja nousen istumaan nukkuessani, enkä siksi ole ehkä sitä ihanteellisinta nukkumisseuraa.

Muita ongelmia ovat liian samankaltaiset ihmiset. Ei muulla tavalla, mutta samanlaiset asiat ärsyttävät ja niinpä kun jokin asia ärsyttää, se ärsyttää sitten useampia. Ja mikä on sen ärsyttävämpää kuin ärsyyntynyt ihminen? Niinpä niin. Ei hyvä yhdistelmä. Pahinta on sitten se jos joku alkaa ottaa tästä itselleen iloa irti ryhtymällä ärsyttämään jo valmiiksi ärsyyntyneitä ihmisiä. Soppa on silloin melko valmis.

Mutta mikä ihme sitten tekee tästä paikasta sellaisen, että täällä viihtyy? Koitan sitä miettiä ja pohtia, mutten oikeastaan löydä sille mitään erityistä syytä. En voi edes väittää, että täällä saisi olla vain. Koska ei saa. Tai toisinaan kyllä, mutta tekemistäkin riittää. Kai se on vain se, että tämä on kuitenkin vielä itselle se koti. Tai ensikoti ehkä pikemminkin. Jotakin sellaista. Ja täällä asustaa tällä hetkellä koko muu perhe, joten täällä oikeasti näkee kaikki. Se onkin yksi ihmetyksen aihe mitä jaksan miettiä, siis se, että miten voikaan olla, että minun kohdalle on sattunut näin mukava perhe. Miten sitä voi tulla kaikkien kanssa näin hyvin toimeen? Eikös sisarusten välillä ainakin pitäisi olla jotakin kahnausta? Nyt pitäisi varmaan koputtaa puuta (tai tehdä jotain vastaavaa), sillä mitä tahansa voi aina tapahtua. Mutta ehkä on vain parempi olla tyytyväinen niin pitkään kuin tilannetta kestää eikä vain yrittää kuluttaa energiaansa ihmettelyyn ja unohtaa sitä tyytyväisestä olotilasta nauttimista.

Sitten vielä sananen vierailemisista. Minä olen omasta mielestäni sosiaalinen ihminen ja odotankin, että missä vaiheessa raja tulee todellisuudessa vastaan. Tällä hetkellä minua ei vielä kauheasti ole ahdistanut tuo ihmisillä ramppaaminen (okei, kahvista saan kyllä jossain vaiheessa mahahaavan, mutta muuten...). Se on vain jotenkin outoa nähdä jatkuvalla syötöllä ihmisiä, joita näkee ehkä muutaman kuukauden välein tai vaihtoehtoisesti ehkä kerran vuodessa. Koittaa nyt sitten vaihtaa kuulumiset parissa tunnissa ja jutella mukavia. Onneksi suurimman osan kanssa tulee niin hyvin toimeen, että juttelustelu menee ihan sujuvasti. Pahimpia ovatkin ehkä ne tilanteet, joissa menee jollekin sukulaiselle ja sitten istuu siellä ja katselee ikkunasta ulos pyrkien hirvittävällä aivotyöskentelyllä keksimään jotain mahdollisimman neutraalia sanottavaa, jottei taas kohta ajauduta sanaharkkaan. Onneksi sitä ei usein ole reissussa ihan yksin niin sitten voi esittää vaikka lukevansa lehtä ja sulkea itsensä ulos keskustelusta. Minusta vain tuntuu, etten minä osaa ikinä pitää päätäni kiinni. Pakko aina sanoa jotain. Ihme kun ne ihmiset ylipäätään haluavat minut vielä luokseen kylään :)

Koska meillä on joulu...

Ei se joulufiilis sitten saapunut ollenkaan. Mikäpä siinä.

Tänä vuonna oli sovittuna ettei lahjoja juuri hankittaisi. Minä olin sitten hankkinut yhdet paketit jokaiselle perheenjäsenelle ja pari juttua isovanhemmille. Mutta kuinkas sitten kävikään? Minä sain ehkä 15 pakettia. huh. Mistä hyvästä? Vaikka onhan se ihan mukavaa, että saa kaikennäköistä mihin ei itsellä välttämättä olisi varaa tuosta vain. Sain esimerkiksi luistimet \o/ Nyt kun vielä saan luisteluseuraa niin vielä parempi ;) Lisäksi sain pari kirjaa, sukkia, järkyttävän paljon suklaata, arvan, jotain pesuaineita ja rasvoja ja sen sellaista. Tuo sopimuslahjojen hankinnasta ei sitten pitänyt ollenkaan. En tiedä oliko lahjoja melkein enemmän kuin viime vuonna. Omalle kohdalleni niitä ainakin tuntui osuvan. Toisaalta ainahan voin yrittää uskotella itselleni, että olin vain viime vuoden niin hirvittävän kiltti ja mukava. Joopa-joo, ja kuka uskoo?

Muuten olo maalla on sujunut varsin mukavasti. Paranin melkein ensi töikseni kunhan olin aaton aaton vain nukkunut ja nukkunut. Aattona oli lähteä taju sitten kuukautiskipujen johdosta. Ei, mutta täällä on oikeasti ollut ihan mukavaa. Nuo kivut ja kipeilyt olisivat olleet joka tapauksessa huolimatta paikasta, jossa olen, joten en yritä syyttää maalla oleilua. Toisaalta sukulaisten luona vierailut ovat pääasiassa vasta edessä. Ei siinä mitään, kaikki ovat mukavia, mutta ihmisistä saa yliannostuksen jossakin vaiheessa. Eilen jo yksi tätini kävi pikaisesti kylässä ja sanoi, että tule meille sitten vaikka heti maanantaina... Tiesi kai, että minut raahataan joka tapauksessa läpi kaikkien sukulaisten ja ajatteli, että jaksaisin ehkä maanantaina viipyä pidempäänkin. Saa nähdä kuinka käy.

Viimeinen mölinä

Nyt se sitten vähän niin kuin alkaisi olla joulu. Ja enkös minä sairastu? Ensin poden migreenikohtauksen yöllä, jonka ansiosta nukun ehkä kaksi tuntia. Koko aamupäivän ja iltapäivää tyhjentelen mahalaukkuni sisältöä ja nyt minulle on vielä noussut kuumekin. Voihan räkä.

Töihinkin lähdin aamulla kun kuvittelin selviäväni olotilasta normaalissa aikataulussa. Mutta ei. Olin töissä vain pari tuntia ja minun oli pakko lähteä pois. Tänään pitäisi vielä matkustaa kotiin. Toisaalta mukavaa, mutta nyt ei vain jaksa innostaa. Haluaisi vain käpertyä peiton alle ja tehdä kuolemaa (kuten tein tässä juuri noin kolme tuntia). Mutta ehkä minä tästä yritän ryhdistäytyä ja motivoida itseni liikkeelle.

Mutta onneksi on joulu, joulu, joulu! Vielä kun löytäisi jostain nurkasta sen joulufiiliksenkin niin hyvä olisi. Ei ole tippaakaan sellainen olo, että huomenna on aatto. Pikemminkin toivoisin ettei olisi, koska en haluaisi viettää sitä kipeänä. Toisaalta mahtaako sillä olla sinänsä väliä. Ruoka nyt ei maita mikä on tietysti vain hyvä juttu. Eipä tule ahmittua ;)

Ei mitään erityistä

Nyt on varmaankin pikkujoulukausi virallisesti minun kohdaltani ohi. Eilen oli pikkujoulut, joissa ei oikeastaan ollut pikkujouluolo. Ihan piristävää sinänsä, vaikka ulkopuolinen olo kovasti vaivasikin. Tulipahan taas kuitenkin opittua pari uutta peliä ja saatua pelailtua lautapelejä. Olisihan sitä voinut tietysti koittaa olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin, mutta eilen ei vain ollut siihen sopiva päivä.

Tänään on ollut ihmeellinen, väsyneen tarmokas päivä. Sain tehtyä kandityötä oikein urakalla, vaikka tehtävää on niin paljon, ettei se nyt varsinaisesti paljon tuntunut etenevän. Sen lisäksi kävin katsomassa elokuvan King Kong. Miten on muuten mahdollista että se on K-11? Elokuva oli ihan hyvä, joskin tosi pitkä. Mutta siis, yh. Niitä ötököitä. Kyllä minä silti tuota elokuvaa ihan suosittelisin. On se ainakin parempi kuin se ensimmäinen King Kong, mutta toisaalta minä olenkin aina pitänyt sitä tylsänä.

Kissing scene

Your love has been away for a long time now (for whatever reason; you decide), and you miss him so. When one day he surprisingly shows back up, and with no hesitation, quickly embraces you and kisses you on the lips, and tells you he's missed you and loves you.

Jep. Tällä tiedolla minä kestän mitä vain. Tai sitten en.

Ei avannolle

Tänään oli kummallinen päivä. Selkeästi väsymystä ilmassa. Heräsin ensin kelloon, jonka sammutin ja tiputin lattialle. Toisesta heräämisestä seurasi sentään jo ylösnouseminenkin, tosin senkin jälkeen haahuilin lähes kolme tuntia yöpaidassa. Lopulta sain revittyä itseni liikkeeseen ja sain jotain jopa aikaiseksi. Siivoilin, kävin hoitamassa asioita, sain postikortit matkaan ja lämmitin vielä saunankin. Avantoon tosin en suostunut. Piste.

höpisemistä

The Noble Princess

You are just and fair, a perfectionist with a strong sense of proper decorum. You are very attracted to chivalry, ceremony and dignity. For most part you are rather sensible, but you are also very idealistic.

Role Models: Guinevere, Princess Fiona (of Shrek)

You are most likely to: Get kidnapped by a stray dragon.


------------------------------------------
Että sellaista. Muuten tänään on tullut höpistyä niin, että melkein leukoja särkee.

Aamulla heräsin jo toistamiseen puhelimen soimiseen. Soittaja oli päiväkodin johtaja, joka ilmoitteli, että minulle olisi koko ensi viikoksi töitä \o/ Mikäpä sen mukavampaa. Sen jälkeen olikin hyvä soitella toinen puhelu toiseen päiväkotiin ja kysellä sieltä miten sujuu tammikuinen harjoittelujaksoni. Joitain asioita selvisi siis tänäänkin, joitakin taas ei. Mutta onneksi tässä on aikaa.

Iltasella oli pelinjohtajapalaveri. Minun aiheestani puhuttiin yli puolet ajasta vain koska muut aiheita ehdottaneet eivät saapuneetkaan paikalle (ok, yksi tuli myöhässä ja silloin siirryimme hänen aiheeseensa). Minä olin tilanteeseen varsin tyytyväinen ja kiitän ja kumarran palaverin järjestäjille. Sain paljon vinkkejä. Osa niistä oli sellaisia joita olin käyttänyt tai kokeillut jo aiemmin, osa aivan uusia. Toivottavasti niistä tulee todellisuudessakin olemaan apua sitten taas kun ryhdyn uuden kampanjan kimppuun, joka tosin ei tule olemaan aivan lähitulevaisuudessa. Ehkä. Intoa ja ideoita on pää täynnä, mutta toteutusaikaa ja ehkä haluakaan ei ole liiaksi. Tauko tulee tekemään hyvää...Etenkin jos saa jotain pelattavaa siksi ajaksi, ettei tarvitse ilmankaan olla.

Reissaamista

Minä lähdin pitkästä aikaa jonnekin Tampereen ulkopuolelle, jos kotikotia ei lasketa. Olin viikonlopun Turussa. Turussa ei ollut lunta. Hassua. Mutta jotain muuta siellä kyllä oli. Kiipeilyseinä, punaviiniä, punssia, pelejä ja seuraa. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi mukava olo, joskin enemmän tai vähemmän väsynyt sellainen.

Kiipeily oli uusi kokemus. Se oli aluksi ahdistava pelkkänä ajatuksena, koska olin täysin vakuuttunut ettei minusta kerta kaikkiaan ole kiipeämään minnekään metriä korkeammalle, eikä sinnekään jos matka ei taitu tavallisilla rappusilla tai tikapuilla. Todellisuudessa onnistuin pääsemään huomattavasti metriä korkeammalle, jopa ihan katon rajaan parilla reitillä. Olihan se elämys, joskin nyt on joka paikka kipeänä. Olen tyytyväinen siihen, että suostuin lähtemään. Ja olen tyytyväinen, etten luovuttanut heti. Mutta olen silti vihainen itselleni, koska olisin varmasti voinut koittaa enemmänkin. Ehkä minä vielä joskus.

Päivällä Turusta saapuessani suuntasin lähes suoraan pelipöydän ääreen vetämään kampanjani viimeisiä metrejä. Vielä tänään ei kampanja loppunut, mutta lähellä se loppu jo häämöttää. Ihmettelen vain, että mitä sitten. En minä varmasti osaa pelaamattakaan olla, mutta mitä sitä pelaisi? Pelaisiko vai pelinjohtaisi? Mitä, missä, miksi, kenen kanssa ja niin edelleen. Ehkä se selviää. Kaiken pitkäaikaisen lopettaminen on aina jollakin tavalla haikeaa, vaikka sitä haluaisikin. Minä esimerkiksi en enää pitkään jaksaisi tuota kampanjaa ja minusta on hienoa saada sille jonkinlainen oikea lopetus eikä vain tilannetta jossa pelit harvenevat ja harvenevat kunnes kukaan ei enää muista mitä viimeksi on pelattu eikä kukaan jaksa vaivautua paikalle.

Illalla ja yöllä pyörähti sitten käyntiin ihmissuhdeselvittelyt. Ahdistavaa, mutta toisaalta selkeyttävää. Vielä kun sitä osaisi kuvailla omia tunnetilojaan selkeästi tai omia ajatuksiaan niin, että joku muukin ymmärtäisi niistä jotain.

Niskalaukaus

Nukuin tässä toissayönä todella huonosti. Tai siis nukuin hyvin, mutta ihan väärässä asennossa. Olin yön aikana jossakin vaiheessa haalinut kolme tyynyä ja peiton pääni alle niin että niskani oli ollut missä lie kenossa ties kuinka pitkään. Tämä on nyt toinen päivä kun saan kärsiä sen seurauksista. Hartioita ja erityisesti niskaa kivistää aivan suunnattomasti. Pelkkä pään kääntäminenkin tekee kipeää. Miksi ihmeessä ihminen menee ja tekee itselleen jotakin tällaista?

Tänään oli muutenkin haahuilu päivä. Harjoittelin japania, kävin viimeisellä kitaratunnilla, kuljeskelin keskustassa ja aloitin ties kuinka monennetta kertaa temple of elemental evilin... Jotenkin koko päivästä jäi sellainen tunne, että olisi ehkä voinut tehdä jotain enemmänkin. Mutta toisaalta turha jossitella.

Keskimäärin olo on tyytyväinen. En osaa sanoa tarkalleen, että mihin olen tyytyväinen ja miksi, mutta koitan pitää kiinni tästä tunnetilasta.

voi tuska :/

Eilen illalla, tai ehkä se oli pikemminkin yötä, kosahti kiintolevy. Siellä menivät kaikki jutut mukana. Onneksi olen ollut aina sen verran vainoharhainen, että kaikista tärkeimmistä jutuista on kopiot jossakin. Mutta kyllä se siltikin harmittaa. Eikä pelkästään harmita vaan kiristää myös kukkaroa, sillä uusi kiintolevyhän sitä oli hankittava. Ja heti.

Tämä päivä kuluikin sitten varsin eri tavalla kuin mitä olin alun perin suunnitellut. Tämän päivän piti olla innokas japanin opiskelupäivä. Toisin kävi. Opiskelin minä joissakin väleissä japaniakin, mutta pääasiassa ihmettelin, raivosin ja kiukkuilin koneen läheisyydessä. Miten sitä voikin olla niin avuton kun on kyse jostain tällaisesta missä ei oikeasti pitäisi olla mitään niin kovin kummallista? Ärsyttää. Nyt olen kuitenkin jo voiton puolella. Melkein kaikki ohjelmat toimivat ja minä olen niin väsynyt etten enää jaksa välittää niistä jotka eivät vieläkään suostu toimimaan.

Onneksi sain tähän kuitenkin apua. Yksinäni en olisi varmasti selvinnyt mitenkään. Kiitos siis.

Tietokoneet ovat kyllä sellaisia laitteita, että en oikein osaa päättää, että pitäisikö minun yrittää ottaa selvää niiden sielun elämästä vai pitäisikö niistä vain yrittää pysytellä mahdollisimman kaukana. Yleensä saan paniikki-hermostumis-kiukutus-kohtauksen aina kun kone tekee jotain mitä sen ei minun mielestäni pitäisi tehdä. Tähän suhtautumiseen saattaisi auttaa se jos tietäisi edes jossakin määrin mitä koneelle pitää tehdä. Toisaalta taas minun mielestäni reagoin samalla tavalla silloinkin jos tiedän mitä pitäisi tehdä. Samapa tuo. Tällä hetkellä minun pitänee kai olla vain tilanteeseen tyytyväinen, kone toimii taas. Mutta mitä tapahtuu kun se seuraavan kerran hajoaa? Kun se kuitenkin on väistämättä joskus taas edessä. Huoh.

Saamattomuus

Heräsin tänä aamuna puhelimen soimiseen. Ikävä tapa herätä, vaikka puhelu sinänsä ei ollutkaan lainkaan epämiellyttävä. Kello oli kyllä niin paljon, että oli jo aikakin nousta. Puhelimeen herätessä sitä vain yrittää aina kuulostaa hirvittävän virkeältä vaikkei olisikaan sitä ja sitten kun on tuolla tavoin vain pompannut sängystä ylös kestää aikansa, että sitä herää oikeasti.

Tänään se oikeasti herääminen tarkoitti sitä, että lysähdin koneen eteen ja toivoin maan nielaisevan minut. En tiedä miksi. Tänään ei ilmeisesti ole minun päiväni. Mietin ja stressaan liikaa kaikkea sitä mitä pitäisi tehdä. Tosiasiassa minulla on nyt aikaa tehdä vaikka mitä, enkä ole millään tavalla erityisen jäljessä missään tekemisissäni, joten tämä stressaaminen on jälleen kerran melko turhaa. Mutta olen minä ollut saamatonkin. Oikeastaan koko syksyn ajan. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä oikeasti kaikkia niitä asioita, jotka täytyy tehdä. Pitäisi löytää se motivaatio, joka minulla joskus oli. En vain tiedä mistä sitä pitäisi etsiä. Toisaalta ehkä se tulee siitä kun alkaa tekemään ja asiat alkavat edistyä. Kaiken aloittaminen on vain niin hirvittävän hankalaa. Pelkästään nuo kirjapinot saavat minut keksimään kaikkea muuta tekemistä, jottei minun tarvitsisi ryhtyä tuohon urakkaan toden teolla. Ehkä se siitä. Ehkä minä kykenen pakottamaan itseni tuohon. Mutta ei tänään. Ehkä huomenna.

Ei mitään erityistä

Väsyttää kovasti, muttei nukuta. Kohta ehkä. Tai ainakin toivottavasti.

Nyt on vihdoin pikkujoulukausi avattu. Itse asiassa se tapahtui jo eilen, mutta olen ollut laiska enkä ole jaksanut kirjoittaa. Eikä niistä pikkujouluista ole mitään hirvittävän olennaista sanottavaa. Paitsi että siellä oli esiintymässä akustisena joku älytön kaksikko, jotka puhuivat ja lauloivat saksaksi, vaikka olivatkin suomalaisia eikä juuri kukaan tajunnut niistä yhtään mitään. Huomenna sitten Tyrin pikkujoulut.

Muuten minusta tuntuu ettei minulla ole hirvittävästi sanottavaa. Muuta kuin että olen saanut taas enemmän sisäistä tietämystä itsestäni (kyllä nämä kaiken maailman humpuukitestit vain ovat kivoja). Kuka ihme noita oikeasti jaksaa väsätä? Laita viisi pölpyrää ja tiedät kaiken itsestäsi, melkein. Mutta onhan ne silti hauskoja. Ainakin silloin kun ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta tekemistä eli aika usein.

Star Trek Quiz kertoi, että jos olisin joku Star Trekin hahmoista niin olisin Kirk :)

Captain James T. Kirk
Charismatic tatical leader/ egostical womanizer. Your arrogant cowboy mentality is forgiven bacause of your deep concern for those close to you.
Your middle name is Tiberius.

Sain myös tietää, että sisäinen eläimeni olisi karhu. Ilmeisesti yleisin testistä saatu tulos, mutta mitäpä tuosta.

Your inner beast is a Bear. Your fierce side is shown emotionally.
~The Good~You're Caring, Down-to-Earth, Considerate, etc...
~The Bad~You are sometimes Moody, Snappish, Overreacting, etc...
~People On Your Good Side~Are smothered with affection and attention.
~People On Your Bd Side~Are avoided and keps at arms lenght because you are afraid you will let them hurt you again.

Päätelkööt kaikki itse kuinka hyvin nuo pitävät paikkansa. Minä en.