Paniikkia ilmassa

Eilisen valvomisen jälkeen oli äärettömän vaikeata herätä kymmeneksi yliopistolle. Olin kuitenkin järjestänyt päivän ajaksi niin paljon tekemistä ettei väsymys ehtinyt saada minua kiinni. Urheilin kaksi tuntia punttisalilla ja circuitissa, jonka jälkeen suuntasin syömään ja sieltä suoraan Hervantaan järkkäilemään tietotaloa Traconia varten. Järkkäillessä alkoi iskeä se todellinen paniikki. Huomattiin mitä kaikkea oikeasti täytyy vielä tehdä ja kenellä täytyy vielä ilmoittaa ja mitä. Henkilöstövastaavana kannoin siis ensin tavaroita edestakaisin, sen jälkeen istuin kaksi tuntia putkeen soittelemassa paniikissa ihmisille ja sitten jatkoin taas tavaroiden kantamista.

Moisen huhkimisen jälkeen oli mukavaa päästä saunaan, joskin olin niin väsynyt että olisin voinut nukahtaa sinnekin. Oloa ei voi kuvata väsyneeksi, mutta onnelliseksi, vaan pikemminkin väsyneeksi ja äärimmäisen hermostuneeksi.