Hämmentynyt vitutus

Hämmentävä päivä. Heräsin liian myöhään ja jo toisena päivänä onnistuin saamaan vaatteet päälleni vasta kolmen tunnin kuluttua ylösnousemisesta. Mikä ihmeen tehottomuus minua oikein vaivaa? Kulutin aikani selaillen ihmisten blogeja, tehden tyhmiä testejä (jos olisin jumalatar olisin Afrodite, no niin varmaan, mutta enpä ole) sekä ihmetellen mistä kaikista asioista ihan vakavan oloiset sivut voivat kirjoittaa (sängystä putoaminen kesken seksin kuluttaa 12 kaloria).

Päivällä suuntasin kaupungille syömään ja töihin, jossa sain ikävän jomotuksen päähäni. Ihme, ettei pääni ollut aikaisemmin kipeä, sillä hakkasin sitä lahjakkaasti seinään koko viime yön. Alkoi vituttamaan ja lähdin töistä pois. Kävelin keskustorille vain huomatakseni, että edellinen bussi meni juuri ja seuraavaa joutui odottamaan yli 20 minuuttia. Vitutti entistä enemmän, sillä minä en taaskaan tajunnut ottaa sitä takkia päälleni kotoa lähtiessäni. Seisoin siis yksinäni bussipysäkillä ja palelin, eikä satanut edes lunta. Pienenä pelastuksena oli lainaamani kirja, jota kannoin varmuuden vuoksi mukanani. Olipa ainakin lukemista. Tosin minulla on huono tapa syventyä lukemiseen niin, että hukutan kaiken muun maailman ympäriltäni. Oli vähällä etten myöhästynyt toisestakin bussista.

...niin, tämä oli huono päivä, mutta huominen on parempi...