Normalisoituminen

Elämä alkaa taas tasaantua normaaliksi. Avasin silmäni ensimmäisen kerran täsmällisesti yhdeksältä, joskaan en noussut ihan heti ylös sängystä.

Päivä kului kokonaisuudessaan varsin hyödyllisesti, joskin tehokkuus oli yhä hieman hakusessa. Kandityöni etenee luvattoman hitaasti, mutta toisaalta pitänee kai olla tyytyväinen, että se etenee ollenkaan. Etsin yhä kadoksissa olevaa motivaatiotani. Ehkä se ajan kanssa löytyy tai sitten täytyy vain toivoa, että hidaskin vauhti on tarpeeksi nopea.

Päätettiin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen ja jaoimme omaisuuttamme. Kasasimme omat cd:mme kasoihin eteemme ja aloimme vaihdella niitä kuin keräilykortteja. Lopputulos taisi loppujen lopuksi miellyttää molempia. Moni muukin erilleen muuttamiseen liittyvä käytännön juttu on tämän päivän seurauksena hoidettu.

Kaikki sujuu tällä hetkellä niin helposti, että pelkään jonkin asian jääneen huomaamatta. Toisaalta en ole keksinyt mitä se voisi olla ja minulla on ollut koko päivän niin hyvä olo, etten edes halua miettiä sitä liiaksi. Minähän voisin jopa hoksata mitä se on ja kadottaa hyvän oloni. Tyydyn siis olemaan keskimääräisen tyytyväinen omaan elämääni.