Väsymystä

Ikinä ei saisi suunnitella mitään. Aina jos suunnittelee niin silloin menee jokin pieleen. Sunnuntaina pitäisi/saisi (mikä ilmaus sitten parhaiten sopiikin) mennä kintulammelle mökkeilemään. Pakkasta on luvattu kohtuullisen paljon ja lisäksi minulle nousi tänä iltana (taas) lämpöä. Saa nähdä miten tuon reissun kanssa käy. Vielä olen kovasti menossa, mutta mutta...

Sairauksia ajatellessani aloin myös miettiä sitä, että aina kun olen jossakin töissä (vaikka tämä nyt onkin harjoittelujakso niin silti...) tulen kipeäksi vain viikonloppuisin tai joillakin lomilla. Juuri silloin kun olisi edes vähän aikaa tehdä mitä huvittaa. Kaipa siinä on jokin omasta tahdosta riippumaton kontrollointi käynnissä, että heti kun hengittää ensimmäisen rauhallisen henkäyksen niin tauti puskee päälle. Veikkaanpa tosin, että edesautoin tämän päivän lämmön nousua kohtuullisen hyvin menemällä lasten kanssa tänään tutkimusretkelle metsään. Juoksentelimme ympäriinsä puolitoista tuntia tutkien luupeilla puiden runkoja, lumen pintaa, havun neulasia ja vaikka mitä. Ja minulla oli ainakin ihan liian vähän vaatetta päällä. Kun osa lapsista ei meinannut jaksaa enää kävellä takaisin päiväkodille niin minä olin puolestani niin kohmeessa, että sain käyttää kaiken tahdonvoimani jalkojeni liikutteluun. Siitä lähtien olen palellut jatkuvasti.

Mutta tuota lämmön nousemista lukuunottamatta tämä ilta sujui varsin paljon kuten ajattelinkin. Nukuin, löhösin, söin ja löhösin lisää. En tehnyt kertakaikkiaan mitään. Melkein tuli tylsää, mutta ei ihan.