Lunta, lunta lunta
Aamulla minut valtasi lapsimaisen innostunut olo kun näin pihalle sataneen lunta. Ulosryntäämisen sijasta jumiuduin ikkunaan katsomaan haalareihin pukeutuneita pikkuihmisiä, jotka laskivat mäkeä sydämensä kyllyydestä.
Kun viimein puolen päivän aikoihin jouduin lähtemään itse ulos, en ollut enää lainkaan niin innostunut lumesta. Onhan se kaunista, mutta kun se on niin kylmää. Tai ehkä se oli lopulta vain se tuuli joka minut kohmetti päästä varpaisiin.
Kandityö eteni taas pienen askeleen kun kävin työni ohjaajan juttusilla eikä minua kaikkien odotusten vastaisesti haukuttukaan heti lyttyyn. Muutenkaan päivässä ei ollut juuri valittamisen aihetta. On aina mukava kuluttaa aikaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa haluaakin olla.
Kirjoitteli Marilyn @ 23:59
2 kommenttia
2 Kommentit:
en tiedä tuleeko sulle tuosta ohjaajan luona vierailusta aina helpottunut olo. Aikoinani muutama vuosi sitten gradun kanssa oli sama juttu, pelkäsin ohjaajan luo menoa ja haukkuja, mutta koskaanhan en niitä saanu vaan aimo annoksen kanusteita ja taas ilon jatkaa. Tää vaan jatkokannustuksena, ettei ohjaajia kannata pelätä!:)
Kiitokset. Toivottavasti ohjaajan luona käynnit siis tulevaisuudessakin ovat kannustavia :)
Post a Comment
<< Home