Tuskastumista

Olen ollut kipeänä liian pitkään. Koko ajan kuumeilen eikä lämpö tunnu laskevan ikinä kuin hetkellisesti. Niinpä päädyin sitten tänään lopultakin lääkäriin. Ja kyllähän ne jotain vikaa minusta löysivät, esimerkiksi poskiontelontulehduksen sekä keuhkoputkentulehduksen. Molemmat tosin olivat jo kuulemma paranemaan päin. Hyvä niin. Minä olen niin täydellisen kyllästynyt olemaan koko ajan väsynyt. Tahtoisin vain nukkua ja nukkua ja kaikki tärkeä jää tekemättä. Eikä nukuttuakaan saa kunnolla kun on jatkuvasti niin tukkoinen. Mutta yritän nyt olla luottavainen ja uskoa siihen, että pian olen taas terve.

Osittain edelliseen liittyen tänään tuskastutti myös se, etten saa liikkua. Tänään olisi ollut lentopallo ja olin kovasti suunnitellut että tällä viikolla voisi päästä jo jumppaan tai punttikselle, mutta ei sitten. Lääkäri sanoi ettei koko tällä viikolla ainakaan saa vielä harrastaa liikuntaa. Höh. Mitäköhän lääkäri olisi sanonut avantouinnista tai siitä että juoksin ja vedin lapsia perässäni pulkassa koko viime viikon...Noh, olin fiksu ja pidin suuni kiinni tuollaisista pienistä sivuseikoista. Mutta ehkä minä kuitenkin noudattelen lääkärin ohjetta niin josko se auttaisi minun paranemiseeni.

Tänään minua tuskastutti myös koulu. Kolmas periodi alkoi ja vaikkei minulla ollut vielä yhtäkään tuntia niin tuskastuin silti. Ensimmäinen tentti on heti torstaina ja kandityötä, metodiesseetä, sosiaalipsykologian tenttiä ja harjoittelua pitäisi suunnitella ja tehdä hirveällä vauhdilla. Minä en jaksa. Eikä minua huvita. Ja silti haluaisin että huvittaisi. Mistä ihmeestä minä löydän sen kadonneen motivaation? Argh. Auttaisikohan tähänkin jaksamiseen se, että paranisi? Alan olla vakuuttunut siitä etten oikeasti valmistu vielä ensi keväänä. Ihan liian paljon tehtävää enkä saa edes pieniä asioita valmiiksi. Ahdistun siitä kaikesta minkä tiedän olevan vielä tänä keväänä edessä. Tahtoisin äkkiä jonnekin muualle tekemään jotakin ihan muuta. Mutta ehkä se tästä. Ehkä kun koulurutiini taas lähtee liikkeelle niin tilanne muuttuu. Tai jos ei muutu niin en tiedä mitä sitten.