Kaikesta joutuu maksamaan

Tämä viikko...mitäköhän tästä sanoisi? Olen ollut hirmuisen hyvällä tuulella ja kaikki on vaikuttanut jollakin tavalla helpolta. Paitsi, että mikään asia ei ole oikeasti edennyt enkä ole saanut tehtyä oikeastaan mitään niistä asioista mitä olisi oikeasti pitänyt saada tehtyä. Tästä huolimatta sain pidettyä mm. käsityöillan tiistaina luonani, vaikka se minun osaltani kääntyikin vain leipomiseen. Minua kiinnostivat enemmän sämpylät kuin puikot, mutta eipä tuo mitään. Sainpa pakkaseen syötävää.

Kaikki siis vaikutti jotenkin niin mukavalta. Mutta entäpä tänään? Migreeni?!? Eih. Jotenkin minä ehdin jo toivoa että tuo päätäni kalvava kipu ei iskisi minuun enää ikinä. Mitä ihmettä minä taas menin tekemään saadakseni sen? Käyn mielessäni läpi joka ikistä ruoka-ainetta, tekemisiäni, ihan kaikkea, jotta saisin jonkun syyn. Mutta en löydä mitään. Ei ole mitään sellaista mikä poikkeaisi edellisistä päivistä. En edes nukkunut viime yönä huonosti, vaikka en mitenkään erityisen hyvinkään. Minä helvetti sentään haluan tietää mikä tuon aiheuttaa, jotta voin välttää sen. En tykkää siitä, että tuollaisia asioita tapahtuu ilman että niihin voi mitenkään vaikuttaa. Minä haluan kyetä kontrolloimaan itsenäni. prkl.

Ehkä pidän tätä sitten vain maksuna siitä, että elämä on ollut niin mukavaa ja päänsärkyvapaata lähiaikoina. Ehkä tämä myös korvaa sitä niin, ettei minulle taas seuraavaan kuukauteen tulisi kohtausta. Toivottavasti.