Tää on tätä

Tuo viimeksi mainittu migreeni ei sitten suostunutkaan helpottamaan. Vielä koko seuraava yö jatkui armottomasti toisen migreenikohtauksen kourissa. Ärsyttävää, turhauttavaa ja masentavaa. Aamulla jäi japanin tunti välistä ja harmitti, mutta en vain ollut siinä kunnossa, että ylös olisi voinut edes kuvitella nousevansa. Täytyy siis vain toivoa, ettei japanissa menty hurjia harppauksia eteenpäin. Niitä on aina niin tuskaisen vaikea yrittää opetella yksiksensä.

Pääsin kuintekin kömpimään pystyyn jo aamupäivän puolella, vaikkakin lähempänä kahtatoista. Ja päädyin käymään koululle. Etsimään harjoitteluun liittyvään raporttiin kirjoja. Kuvittelin löytäväni ehkä yhden tai kaksi, joilla saisin raportin kivasti alkuun, mutta vielä mitä. Minä löysin ne kaikki viisi kirjaa ja ilmeni, että niitä on todella hankala (ellei mahdoton) saada lainaan enää ensi viikon aikana, joten minä ilmeisesti yritän kovasti saada raportin väsättyä jo kohtuullisen valmiiksi tämän viikonlopun aikana. Saa nähdä, miten käy, sillä tällä hetkellä tuo raportin väsääminen on vielä hyvin alkutekijöissään.

Illemmalla lähdin liikkeelle peläten vielä uudelleen iskevää päänsärkyä. Sitä ei onneksi ainakaan tuossa mittakaavassa ilmennyt missään vaiheessa, vaikka kertaalleen lääkkeen otinkin. Muuten olo sitten taas tuntui rääsyiseltä. Takki oli rikki, jonka tiesin jo lähtiessäni, mutta kun toinen takki ei sopinut muuten ollenkaan vaatetukseen. Ja sitten vielä kaiken huipuksi saapikkaiden toinen vetoketju päätti sanoa yhteistyösopimuksensa irti. prkl. Toiseen saapikkaaseen se onkin jo vaihdettu. Olisi vain pitänyt vaihdattaa molemmat samalla kertaa niin olisi säätynyt tältäkin, mutta mistä sitä saattoi tietää. Erityisesti kotiin palaaminen oli noloa. En tiedä huomasiko kukaan muu mitään. Olin sitonut lainaamani nauhan kengän ympäri niin että kenkä pysyi edes jotenkin kiinni ja onneksi saapikkaassa on napit ylhäällä niin että ylhäältä ne kuitenkin pysyivät kiinni. Minulla oli itselläni kuitenkin sellainen olo, että haluan hetiäkkiä pois kaikkien ihmisten näköpiiristä kotiin ja ottamaan kengät pois jalastani. Kotona oli sitten kivempi. Äkkiä kaikki rikkinäiset vaatteet pois päältä ja toiset ehjemmät päälle. Havahduin siinä samalla huomaamaan, että minun pitäisi tehdä usemmalle vaatteelle jotakin korjausoperaatioita, sillä näyttää siltä että kaikki ovat pikkuhiljaa hajoamassa. Uusiakaan ei ole varaa ostaa.