Vuoristorataa

Kummallinen päivä taas vaihteeksi. Keskittymiskykyni on kadonnut taivaan tuuliin. Koko päivä oli yhtä mielialavaihtelua. Välillä kaikki oli hyvin ja välillä olin taas universumin tuskastunein ihminen. Mikään ei ollut hyvin.

Huomasin onneksi tämän haahuiluni mielialasta toiseen, joten pyrin olemaan kiukuttelematta ihmisille ainakaan kovin pahasti. Sen sijaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni sain mitä idiootimaisempia päähänpistoja ja loukkaantumisia syystä ja toisesta, jotka onneksi pääosin osasin järjellisesti jonkin ajan kuluttua selittää olemattomiin. Kohdistin turhautumiseni tällä kertaa kuitenkin varsin hyödyllisellä tavalla sillä vaadin aina jotain fyysistä tekemistä tai olo vain pahenee. Oikeastaan sitä tarkemmin ajattelematta minä siivosin koko kämppäni (tämä olisi muutenkin pitänyt tehdä aikoja sitten) ja aloitin jopa oman kevätkauteni lähtemällä ensimmäiselle juoksulenkille.

Nyt on olo taas ihan hyvä. Sain jopa tehtyä itselleni kauan haaveilemaani hedelmäsalaattia.

Joku saattoi arvatakin, menkat alkavat taas. Pitääkö sen aina olla tällaista?