Pahan olon kysymys

Miltäköhän tuntuisi jos sasi yhdellä kertaa niskaansa kaiken sen pahan olon mitä on ikinä elämänsä aikana aiheuttanut muille ihmisille? Ei varmaan kovin hyvältä. Mietin sitä tänään bussissa kun palailin väsyneenä ja itkuisena (pms, anyone?) töistä kotiin ympärillä olevien ihmisten lähinnä riidellessä keskenään. Keskustori oli täynnä humalaisia nuoria, jotka puivat toisilleen nyrkkiä ja uhosivat. Taksia odotteli kaksi vanhusta, jotka huusivat toisilleen täyttä kurkkua siitä kuinka ovat pilanneet toistensa elämän. Bussissakin oli joko tyhjyyteen tuijottavia ihmisiä tai toisilleen nalkuttavia pariskuntia. Mikä ihme vetää ihmiset kanssakäymiseen toisten kanssa jos se on niin kamalaa?

Miltäköhän sitä tuntuisi olla mies? Tämä on toinen kysymys, jota olen miettinyt tänään. Minä en oikeasti vakavissani keksi mitään syytä miksi olisi mukavaa olla mies, mutta silti. Tai no se ettei silloin tarvitsisi kerran kuussa kärsiä, mutta kai tämä on vain pieni maksu siitä että saa olla nainen :) Harmittaa menettää itsensä hallinta tällä tavalla. Tuntea pahaa oloa ilman mitään järkevää syytä. Olisi nyt sitten edes syitä niin saisi rauhassa rypeä itsesäälissä, mutta ei ole. Enkä oikeasti kyllä tämän lisäksi missään nimessä haluaisikaan mitään erityistä syytä potea huonoa oloa. On se silti typerää nieleksiä kyyneliä yksinänsä bussissa tai muulla yleisellä paikalla tietämättä edes itse miksi tekee niin. Mutta noh, sitä se on. Ja kohta se on taas ohi. Harmi ettei se auta tällä hetkellä oloa yhtään.