Kummastelua

Hmm. Tunnen itseni taas virtahevoksi, tai joksikin muuksi saman kokoluokan otukseksi. Mikä tähän taas johti? Kaikesta huolimatta en ole millään tavalla huonolla tuulella, vaan olen vain ikään kuin todennut sen. Kummallista. Ehkä se menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Toivottavasti.

Tänään olisi ollut hyvä päivä löhötä. Aamu itseasiassa alkoi huomattavan lupaavasti, mutta lopulta päivään mahtui melkoisesti puuhastelua. Tarjosin ruokaa ja pelautin pelin. Siinä se päivä kuluikin.

Tänään on ollut myös ihmettelypäivä. Olen miettinyt ja ihmetellyt asioita pääni puhki. Miksi mitäkin asioita tapahtuu, mistä kaikki johtuu ja mihin johtaa. Ja miksi yleensäkään pitää miettiä kun miettimisellä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta siihen mitä oikeasti tulee tapahtumaan. Ja sitten taas toisaalta, minulla itselläni taitaa tuo pähkäily ja asioiden kierrättäminen päässä moneen kertaan olla ainoa keino päästä kompromissiin itseni kanssa.

Ihmettely saa usein alkunsa siitä, ettei itse osaa olla hiljaa vaan utelee ja vaatii perusteluja asioihin joltakulta toiselta. Sitten vasta kysymykset esitettyään sitä alkaa ihmetellä niitä todenteolla itse. En tiedä onko kyse vain siitä, että saa sanottua kysymykset ääneen, vai aiheuttavatko kuullut vastaukset jonkinlaisen reaktion johon pitää itsekin kyetä vastaamaan. Sillä ei toisaalta ole väliä, ainoastaan sillä on, että ihmettelen ja pähkäilen itse sitten noita samaisia asioita ja yritän muotoilla niihin sellaiset vastaukset jotka sopivat oikeasti omaan tilanteeseeni. Sitten kun olen päässyt omassa päässäni johonkin lopputulokseen tuntuu usein turhan myöhäiseltä kertoa muille mitä itse päässä liikkuu (tai liikkui). Siksi ehkä myöhään illalla käydyt keskustelut ovat parhaita koska kenelläkään ei ole kiire minnekään ja asioita ja vastauksia saa oikeasti miettiä rauhassa.