Kummallisen hyvä olla

Tänään heräsin tosi myöhään. Melkein liian myöhään, mutta ei sitten kuitenkaan. Oli niin mukava herätys, että oli ihan mukavaakin nukkua myöhään. Nukkuminen auttoi myös kummasti jaksamaan neljä tuntia näytelmäharjoituksia ja niiden päälle vielä työt.

Tässä päivässä ei ollut mitään erityisen kummallista miksi olisin tuntenut oloni näin hyväksi, mutta enpä valita. Itseasiassa aineksia tuntea olonsa huonoksi olisi kyllä ollut. Loppuviikon suunnitelmat menivät ihan uusiksi näytelmän pukujen teon takia, mutta toisaalta näytelmä on kohta esitetty ja sitten sitä ei enää tarvitse ikinä (toivottavasti) miettiä. Ja onhan se sentään yksi lopputyö sekin. On sitten vedettynä kunnialla läpi. Lähden siis kotikotiin maalle heti huomenissa ja tulen takaisin kun tulen.