Ahdistus

Hirveä päivä. Alusta loppuun. Argh.

Päivä alkoi pienellä päänsäryllä eikä hirveä häsääminen ja puuhastelu yhtään auttanut asiaa. Epätoivoisen sängyn metsästyksen jälkeen päädyimme "viimeiselle parisuhdelounaalle", joka sujui melkoisen nälvimisen siivittämänä. Istuimme aikalailla tasan tunnin italialaisessa ravintolassa laukomassa sivistyneesti toisillemme kaiken mitä sylki suuhun toi.

Lopulta vielä töissä sain melko pahan migreenikohtauksen. Eipä siinä mitään, mutta kun minulla ei vieläkään ole mitään lääkkeitä. Tyhjensin kauniisti mahalaukkuni sisällön ja hoipertelin keskustorille ihmettelemään, että miten kuvittelen sellaisen olon vallitessa matkustavani bussilla. Kuluttelinkin puoli tuntia istuen ja tehden olotilaa parantavia hengitysharjoituksia ennen kuin kykenin menemään ensimmäiseenkään bussiin sisälle. Bussimatka oli myös aika kammottava. Silmät kyynelissä pääkivusta ja hampaat yhteen puristettuina kykenin pidättelemään kaiken sisälläni bussimatkan ajan. Sitten kotiin ja suoraan petiin.

Nyt suihkunraikkaana olen taas sitä mieltä, että kyllä se elämä vielä voittaa. Ehkä, jossain vaiheessa.