Kramppeja ja juhlintaa

Tänään kivut äityivät kovemmiksi kuin ne ovat taas vähään aikaan olleet. Napsin lääkkeitä sellaisella tahdilla, että välillä vain hihittelin hysteerisesti kaikelle. Onneksi sentään on jotakin mikä auttaa.

Päivä oli puuhaa täynnä. Aamulla suuntasin kaupungille ostoksille. Lähinnä ajattelin löytää jotakin hauskaa tuparilahjaksi iltaa varten. Mitään erikoista ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan, joten jouduin tyytymään johonkin vähemmän erikoiseen. Päivällä yritin puuhailla kaikkea tärkeää siinä liiemmin onnistumatta ja illalla suuntasin naapuriin tupareihin. Tupareissa oli varsin mukavaa vaikken voinutkaan lääketokkurani takia ottaa lainkaan alkoholia. Olipahan omanlaisensa osoitus itsellenikin, että voin istua ja jutella siinä missä muutkin vaikken olisikaan ottanut mitään. Pakenin tupareista hieman aikaisemmin nähdäkseni vielä yönäytöksessä elokuvan Grimmin veljekset, joka oli loppujen lopuksi varsin viihdyttävää hömppää.

Yöllä kotiin tullessani näin vielä Araknofobian lopun sohvalla kynsiä pureskellen (mikä ihme pakottaa ihmisen aina jäämään tuijottamaan jotain mitä ei missään nimessä halua nähdä?) ja sitten suuntasin nukkumaan miettien, että miten ihmeessä näin puuhakkaan päivän jälkeen yksikään niistä tuiki tärkeistä asioista mitä minun piti tänään tehdä ei ole tehtynä.