Syyllisyyden tuntemuksia

Tämä on ollut hirveä päivä. Olen kokenut kauhistuttavia syyllisyyden tuntoja kaikesta mahdollisesta. Ehkä tämä johtuu väsymyksestä, mutta sillä ei ole sinänsä merkitystä, sillä tämä olo on ja pysyy.

Tänään on ollut yksi niistä päivistä, jolloin pyörittää mielessään uudestaan ja uudestaan kaikkia niitä tilanteita, joissa on mokannut oikein kunnolla. Minulla suurimpaan osaan näistä tilanteista liittyy myös syyllisyyden tuntoa nolouden lisäksi. Olen miettinyt mitä olen sanonut ja miten olen sanomisillani loukannut muita tai vielä pahempaa mitä en ole sanonut vain peitelläkseni omaa tyhmyyttäni. Onko loppujen lopuksi mitään sellaista olemassakaan mistä ei voisi jollakin konstilla vääntää jotakin mistä kokea syyllisyyttä?

Viimeinen niitti tuli hetki sitten kun pääsin kotiin. Minulle tuli puhelinsoitto, jossa ilmoitettiin, että minun pitäisi olla näytelmäharjoituksissa juuri NYT. Minä olen lähtenyt tänään kuudelta töihin ja olen väsynyt ja kiukkuinen ja minun pitäisi jaksaa olla nyt jossakin näytelmäharjoituksissa, jotka eivät a. kiinnosta minua pätkääkään ja b. joita en edes tiennyt olevan tänään. Sanoin tyynesti puhelimeen, että olen vielä töissä enkä mitenkään ehdi paikalle ennen kuutta. Tätä seurasi pieni kiukuttelu linjan toisessa päässä ja sitten tyytyminen tilanteeseen. Minua tämän puhelun jälkeen seurasi armoton syyllisyyden tunne. Minun olisi ehdottomasti hetipaikalla pitänyt kiiruhtaa bussipysäkille ja suunnata koululle, tottakai, mitä muutakaan?

Olenkohan minä paha ihminen?