Tyhmää

Tänään olisi hyvä känkkäränkkäpäivä. Voisin varsin mielelläni hyppiä tasajalkaa (ja ilahduttaa täten myös alakerran naapureita) ja kiukutella. Mutta ehkä siitä ei ole kuitenkaan mitään varsinaista apua.

Minun on varmaan vain kohdattava tosiasiat. Toisinaan kaikki ei vain suju siten kuten asioiden toivoisi sujuvan. Minä olen esimerkiksi mahdottoman huono lentopallon pelaaja. Tänään mietin useaan otteeseen, että mitä minä siellä oikein teen (ja sitten vajosin ajatuksiini niin etten huomannut kun pallo jo tömähti maahan aivan viereeni). Oli tässä muutakin. Tuon lentopallojutun tiesin jo ennalta, joten ei se olisi yksinään mitenkään saanut minua huonolle tuulelle. Kotiin saavuttuani sain kuitenkin todeta, että myös tietokoneeni on päättänyt olla minulle tänään hyvin ystävällinen (minä alan oikeasti olla vakuuttunut, että nämä koneet tekevät ihan mitä niitä itseään huvittaa eikä sille mahda kukaan muu yhtään mitään). Mutta jos tilanteessa on huonot puolensa niin on tässä hyvätkin. Netti sentään toimii yhä.

Olisinpa vain nukkunut koko päivän. On väsyttänytkin niin paljon koko ajan. Noh, huomenna kahdeksalta aamulla näytelmäharjoitukset, joten ehkä minä suuntaan unimaahan maailmaa parantamaan ja olen sitten taas huomenna iloisempi.