Ohi on

Vihdoinkin näytelmät on ohi ja muu elämä voi jatkua. Ainakin noin ajatustasolla tuo näytelmä on kyllä vienyt aikaa aivan älyttömiä määriä. Naureskeltiinkin osittain vihaisina sitä, että tuon projektin opintoviikkomäärä tuli täyteen jo siinä vaiheessa kun työ oli ehkä puolessa välissä. Pelkästään lavasteiden tekoon kului se opintoviikkomäärä jonka koko projektista sai. Blah.

Mutta kaiken kaikkiaan tästä päivästä jäi hyvä mieli. Näytelmät sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin ja se kai oli se pääasia. Ihmisetkin olivat kerrankin hyvällä tuulella ja oikeasti yrittivät tsempata muita eivätkä vain tapelleet tai kyräilleet kuten viimeiset pari viikkoa ovat tehneet. Silti jännitti ihan hirveästi. Hermostutti ja vapisutti ja perhoset lentelivät mahassa. Kamalaa.

Mutta ei tässä nytkään voi asettua lepoasentoon. Ensi viikolla on tentti ja erityispedagogiikka alkoi taas täydellä puhdilla ja sosiaalipsykologian sivuaine pitäisi suorittaa loppuun ja kandityö on ihan vaiheessa ja...ja...ja...

Ehkä minä koitan nukkua ainakin yhden yön miettimättä yhtäkään koulujuttua. Mahtaakohan onnistua?