Kehittymistä

Työssä oppimisen ensimmäiset päivät ovat vieneet täysin voimani enkä ole saanut tätäkään päivitetyksi aikoihin. Nyt tilanne näyttää kuitenkin kaikin puolin paremmalta. Ei sillä ettäkö harjoittelu olisi lopussa, ei toki, mutta olen alkanut innostua hommasta. Töitä riittää hirveästi (siis myös niitä kirjallisia) ja siinä sivussa pitäisi myös sen lopputyön ja metodiesseen edetä, mutta eiköhän se siitä. Ainakin harjoitteluun liittyvät asiat tuntuivat tänään loksahtavan kohdalleen. Pääni tulvi ideoita, joista osa oli jopa toteuttamiskelpoisia. Tiedän siis melko tarkalleen mitä teen ja minkälaisia juttuja vedän lapsille loppuharjoittelun aikana. \o/

Muuten oloni on jatkanut väsynyttä, mutta ehkä kuitenkin varsin onnellista, linjaansa. Nukun yhä huonosti, vaikka olen lähes täysin parantunut. Herään joka ikinen yö vähintään kolme kertaa vain ihmetelläkseni miksi ihmeessä olen taas hereillä. Lähiaikoina olen kyllä pääasiassa herännyt painajaisiin. En ole nähnyt näin paljon painajaisia ikuisuuksiin. Yleensä en näe painajaisia lainkaan. Ehkä tämä on vain jokin oire tuosta koulun aiheuttamasta stressistä?

Kaiken kaikkiaan minä heilun kahden vaiheilla siinä, että elättelenkö yhä toiveita valmistua keväällä vai en. Toiveita on, mutta en tiedä millä tavalla se on mahdollista. Onko lainkaan vai onko se sittenkin vielä varsin todennäköistä. Aika näyttää mitä saan aikaiseksi. Paljon on joka tapauksessa tehtävä.