Kramppeja ja joulumieltä?

Taas se aika kuukaudesta. Taas se aika vuodesta.

Pikkuveli lähti pari tuntia heräämisen jälkeen takaisin kotikotiin. Minä jäin tänne yksinäni ihmettelemään. Päätin sitten ensi töikseni suunnata kauppaan ja kutsua kaverin syömään luokseni. Sen jälkeen päätin, että tänään täytyy saada jotain oikeasti aikaiseksi. Pesin siis pyykkiä ja ei, en alkanut tehdä koulutöitä kuten olisi pitänyt, vaan aloin askarrella joulukortteja.

Askartelu on varmaan jollain tapaa terapeuttista toimintaa. Sitä voi olla, että pitää lopputuloksesta ja on tyytyväinen itseensä tai sitten ei pidä jolloin voi ihan rauhassa vaikka silputa huonon työn pieniksi palasiksi. Oli miten oli, minä sain melkoisen määrän kortteja valmiiksi asti kunnes totesin, että minulla oli materiaaleja vähän liian vähän valmiina, joten huomenna täytyy käydä kaupassa ja jatkaa urakkaa sitten. Minä olin kyllä ihan vannonut ja luvannut itselleni, että tänä vuonna en kortteja tee. Viime vuonna urakka oli niin suunnattoman suuri. Noh, ehkä pääsen tänä vuonna vähemmällä.

Olen tehnyt tästä korttien tekemisestä itselleni jonkin pakon. Ihan kuin kukaan oikeasti välittäisi tuleeko minulta korttia vai ei. Roskiin ne kuitenkin joutuvan pari päivää joulun jälkeen. Enkä minä edes välitä. Niin minäkin kaikille saamilleni korteille teen. Mutta silti... Silti niitä kortteja on pakko tehdä. Tämä on kai jonkunlainen perinne, mutta pitäisikö minun tuntea jotakin joulumieltä? Juoda glögiä, polttaa kynttilöitä ja kuunnella joululauluja samalla kun askartelen? Minä teen varmaan jotain väärin, koska minusta ei yhtään tunnu että tuo askartelu millään tavalla liittyisi jouluun vaikka kaikissa korteissa lopulta lukeekin "hyvää joulua" tms.